Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kevään kasvirumba

Niin, ne puutarhamessut. Hattua täytyy Ruukkiin päin nostaa, olipahan kotipuutarhurille ihan riittävästi katseltavaa (ja ostettavaa...!) Harmikseni kotikylän kevätkirppis ja taimitori oli just samana päivänä, olisin voinut käydä vähän taimia vaihtelemassa kylän emäntien kanssa. Naapurin Henna otti minun ylimääräisiä orvokintaimia kuitenkin mukaan omien myytäviensä sekaan, mutta kuulosti, että ei ollut taimikauppa käynyt kovin vilkkaana kellään. Keskenään saatiin sitten taimia vaihdella, käyhän se niinkin! :D


Piki olisi aamulla ollut myös lähdössä. Kirpputorille myytäväksi, vai messuvieraaksi hevoskeskuksen menoa ihmettelemään, sitä ei suostunut kertomaan. Ilmeestä päätellen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, kuitenkin. Kissat jäivät sentään kotiin, messuseuraksi lähti pari hortonomia elikkäs äiti ja serkkulikka. Pitäähän ne olla asiantuntijat matkassa. Talon toiselta ihmisasukilta tuli toive, että jos tyrnipensaita tulisi reissulta kotiin. Lähdin katselemaan myös jotain sopivaa, vähän isommaksi kasvavaa pensasta aitalle auringonsuojaksi.

Joo, lähti sieltä tyrnipensaita... Oli uusia lajikkeita nimeltään Eva ja Otto, hortonomit epäilivät että voisivat olla vanhoja lajikkeita kestävämpiä eräälle kasvitaudille, joka tyrnejä on puutarhoissa viime aikoina vaivannut. Sitten tuli osteltua vähän heräteostoksia. Auringonsuojaksi valikoitui lopulta pähkinäpensas, siis euroopanpähkinä. Syötävä osa näistä kulkee nimellä hasselpähkinä. Pähkinät kuulostivat olevan ristipölytteisiä, eli kaksi yksilöä tarvitaan jotta saadaan syömistä. Jos saadaan. Kuulostivat pensaat olevan jänisten herkkua. Talvenkestävyydestä en olisi niin huolissani, pähkinät, joiden jälkeläisiä ostamani taimet ovat, ovat kasvaneet Ruukissa jo lähemmäs 40 vuotta, ja suunnilleen samoilla vyöhykkeillä tässä ollaan. Innostuin niin, että tempaisin matkaan vielä yhden pensasmustikan ja suklaakirsikan. Ei mitään tietoa, ovatko ne itsepölytteisiä vai ristipölytteisiä, pitänee jättää tilaa, jotta tarvittaessa saavat kavereita. Pensaat olivat kaikki enempi tai vähempi vielä lehdettömiä tai hyvin vaatimattoman näköisiä, otan sitten kuvan jos/kun ovat vielä muutaman viikon päästä hengissä, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Mitäs tässä, onko nämä kaikki alpakoita?
Lapsille oli messuilla myös aasi rapsuteltavana.

Tämähän ei meille riittänyt. Serkkulikka piti kyyditä takaisin Ouluun, ja saimmekin kuningasidean käväistä siinä samalla vielä iltapäivällä mutkan Yrjänäisen puutarhalla. Meillä alkaa serkun kanssa olla kevätperinne, että sieltä haetaan kesäksi yrttejä parvekelaatikoihin ja pihan kesäkukkaistutuksiin. Yrjänäisellä on nimittäin perinteisten kukkien sekä kurkun- ja tomaatintaimien lisäksi melkoinen määrä erilaisia yrttejä, niin vanhoja tuttuja kuin aina myös jotain uutta ja kummallista. Viime kesäksi ostamani piparmintun, appelsiinimintun ja sitruunamelissan tökkäsin syksyllä aitan taakse talvehtimista kokeilemaan. Näkyy appelsiiniminttu siellä nyt leviävän kilpaa maahumalan kanssa ja olipa kaksi muutakin riemukseni selvinnyt. Niinpä tällä kertaa selvisin "vain" parilla paperikassilla....

Tilli, laventeli, rosmariini ja pari purjopurkkia.
Toisessa kassissa oli oregano, rohtobulbine ja pussillinen itusipuleita.

Kaiken kaikkiaan, jos olisin vastaavalla rahamäärällä käynyt vaateostoksilla, olisi siitä luultavasti jäänyt lähinnä paha mieli. Hyötykasveja ostellessa ei tarvitse tuntea tunnon tuskia! Tuskaa tuottaa lähinnä se istutuskuoppien kaivaminen. Siihen hommaan olen vielä osin heikosti päässyt, viime viikon paha flunssa ja ajanpuute ovat olleet vielä riesana. Mut "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"...

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:


Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)


Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:


Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.


Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.
Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.


Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.


Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin:


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Uusia perinteitä

Näköjään alkaa muodostua jo tavaksi, että vapun lähestyessä talkoillaan ja poltetaan kokkoa. Tällä kertaa on pidetty jalat ehyenä! :D Minulla oli lauantaikin työpäivä, joten mieluummin olisin talkoot ottanut ensi viikonlopulle. Miesväelle passasi kuitenkin parhaiten tämä viikonloppu, joten mitäs sitä yhdellä vaimolla tekee. Toisin sanoen, kun lauantaina tulin luentoreissulta kotiin, pääsi samointein kokkaamaan talkooväelle ja sen jälkeen kantamaan purkutavaraa nuotioon. Siinä sitten jatkettiinkin työpäivä 12-tuntiseksi. Niin se taisi olla kyllä muillakin. Sunnuntaina jatkettiin, tosin taisi tulla vaivaiset 8 tuntia työpäivälle pituutta. Jo puolenpäivän aikaan kävi mielessä, että ei sitä lepopäivää ihan turhaan ole käsketty pyhittää... Puhdin se vie tuommoinen pitkä ja touhukas työviikko!

No mitäs sieltä sitten on tällä kertaa purettu? Kas tätä:

KAPUM!

Eli keittiöhän se tällä kertaa on räjähtänyt. Elämme taas vaihteeksi ilman uunia ja pölyä on kuin Tutankhamonilla haudassaan. Kiitos ahkeran talkooväen, on tätä kirjoittaessa jo purut imuroitu pääosin pois ja nuokin seinät jo melkein villoitettu. Lisäksi töissäoloaikanani oli tänään korjattu pystyä ja alajuoksua sun muuta, pääosin tästä yhdestä lahonneesta kohdasta:


Tuossa on ollut vissiin joku tiskiallas tms, joka on vuotanut tuonne rakenteisiin. Päävesiputki tulee kans tuohon ihan viereen, eteisen puolelle tosin. Muita mukavia löydöksiä olivat kaikki hiiren pesät yms reijät, joita ne olivat vuosien saatossa seiniin nakertaneet. Ihmekös tuo jos vähän vinkka käy... Yhdestä kolosta olikin havaittavissa selvä lämmönkarkaus, kun talven oli yhdessä kohtaa seinän juuressa lumikinoksessa reikä kun pukkasi lämmintä ilmaa sisältä siitä. Noh, nyt on eristetty ja kissat hiirikantaa kurittamassa! Killit onkin olleet intomielellä ulkona nyt, kun kevät on vihdoin tullut. Käyvät sisällä lähinnä syömässä, satunnaisesti päiväunilla.

Kaikenlaista kummaa on taas seinistä löytynyt. Yllä näkyykin tuo mahtava keltainen väri, joka on keittiön seinissä joskus ollut. Lattiastahan purettiin tummanpunaiseksi maalatut lankut muovimaton alta, melkoinen väriyhdistelmä! Vanhojen sähköjohtojen vedot näkyvät selvästi, sähkökaapin paikka oli aiemmin ollut nykyisen liesituulettimen kohdilla. Tai siis, liesituuletinkin on tällä hetkellä suhteellisen entinen...


Seinälevyjen alta löytyy tapettikerrostumia. Ne on dokumentoitu tarkkaan, mutta ihan vastaavia emme taida tänne laittaa. Tällä hetkellä mieli kallistuu Uulan hengittävien sisämaalien kannalle. Mukavahan tuo silti on nähdä, mitä on ennen ollut. Vihreä tapetti ja sen alta pilkottava punajuuren punainen kukkatapetti ovat olkkarin muinaista väritystä.


Astetta kummallisempia löytöjä edustaa keittiön seinästä löytynyt kirveenterä. Lisäksi on löytynyt muutama viinapullo ympäri taloa, yhdessä oli jostain syystä öljyä tms polttoaineen tapaista hajusta päätellen. Totta kait just se pullo tipahti lattialle ja öljyt siihen haisemaan... Lähti onneksi pois imeyttämällä talouspaperiin ja hiomakiveä heiluttamalla.

Tuo pomeranssiviina ei kuulosta kovin hyvältä...
Keittiössä oli aiemmin pihan puolelle leveämpi ikkuna. Kunhan ikkunaremonttirahat on jossain vaiheessa kasassa, korvataan nykyinen alkuperäisen levyisellä ikkunalla. Kuvassa siis ruskea pätkä seinässä on ikkunan pienentämisen jäljiltä. Liekö jossain vaiheessa tullut edullisimmaksi ottaa kaikki ikkunat samalla leveydellä, kun on tällaiseen ratkaisuun päädytty. Me taas vaadimme valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!


Eteisen puolella on myös operoitu, meneehän se siinä samalla. Levyt oli pääosin irti jo sunnuntaina, mistä seurauksena viimeisen kahden päivän aikana vessassa kävijä ei ole välttynyt purusateelta päähänsä. Sentään itse vessassa saa vielä istua katseilta suojassa! :D Osa keittiön kalusteista on myös eteisessä, joten se on melkoinen miinakenttä ollut pari päivää.


Onni on toimiva hella aitassa. Uunin puuttuessa käytin sunnuntain evästyksessä vähän mielikuvitusta ja paistoin pinaattivohveleita. Tulee muuten himputin hyviä! Perusvohvelitaikinani käsitti 4 dl maitoa ja kaksi kananmunaa sekä 3 dl vehnäjauhoja. Suolaa ja leivinjauhetta tietenkin. Puolitoistakertaistin taikinan ja lisäsin varmuudeksi vielä yhden munan lisää, sillä pinaattiletut ainakin meinaavat aina rikkoutua jos ei munia ole riittävästi. Taikinaan lisäsin 2 pussia pakastepinaattia. Jauhoina käytin hiivaleipäjauhoja. Lisukkeeksi tein savuporo-ananas-täytettä ja tonnikalatäytettä. Vohveleita tuli aika lailla passelisti noin 15, eli 3 per nassu. Nälkäiset nuoret miehet sipaisivat lisäksi yli jääneitä täytteitä ruisnappisten päälle ja söivät vielä muutaman niitäkin. Tänään annoin periksi ja hain pitsaa kahdelle tänään uurastaneelle työmiehelle.


Eilen ei tarvinnutkaan kokata, sillä kävimme mutkan kaupungissa lattialaattaostoksilla sekä mietiskelemässä tulevien seinien väritystä (ja siis syömässä, tärkeintä!) MINULLA ON SIIS KEITTIÖÖN LAATAT! ONNI JA AUTUUS!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tai sitten ei

Mahtavaa pääsiäissunnuntaita täältä meiltä! Aurinko paistaa komeasti ja elämä on ihanaa. Toista se oli perjantaina, josta tuli sananmukaisesti kärsimysperjantai, kun isäntä teki jalan telomisesta pääsiäisperinteen. Viime vuonna se olin minä kun otin osumaa, nyt isäntä. Tällä kertaa ei mennyt edes remontin piikkiin kun oli ihan "vain"  mukillinen liki kiehuvan kuumaa teetä, joka kaatui suoraan jalalle. Aika komeasti paloi jalkapöytä, sitä on nyt hoivattu. Plussapuoliakin on; kun ei sukkaa saatika kenkää saa jalkaan, on isännälläkin ollut pakko pysytellä sisätiloissa ja rauhallisemmissa hommissa, näinpä koulutyöt edistyvät nyt vauhdilla ja lisäksi olemme pohdiskelleet sisustuksen kiemuroita parinkin suunnitteluohjelman avulla.

Jo muutama vuosi sitten tutuksi on tullut SketchUp-niminen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa suunnilleen mitä vain. Kotikäytössä se on ilmainen ja toimii selaimen kautta. Koneelle asennettava ammattilaisten versio onkin sitten suorastaan tyyris, meidän hommiin luottaa ilmaisversio siis ihan hyvin... SketchUp on se "miesten versio", jolla saa miehen kuin miehen kiinnostumaan sisustussuunnittelusta. Meillä riittää onneksi myös sievien Pinterest-kuvien vilauttelu jonkinnäköisen mielipiteenilmaisun aikaansaamiseksi.

Pään raavintaa aiheuttaneet pystyt entisen olohuoneen ja kamarin välillä on nyt päätetty jättää, eli mitään palkkisysteemejä emme ala kehittelemään. Väliseinä on siis purettu jo aikaa sitten, mutta lopullinen suunnitelma vähän haki muotoaan, kun kyseessä on kuitenkin kantava rakenne. Halusimme avartaa tilaa, sillä olohuoneen puoli oli pieni ja pimeä nurkka entisessä muodossaan. "Seinä" näyttää siis nyt tältä, entisestä olohuoneesta, tämänhetkisestä ruokailutilasta kuvattuna:


Kun aamulla konkoilin pirttiin, oli vastassa virkeä mies, joka innokkaasti esitteli minulle eilisiltaisten suunnitelmiemme pohjalta luomaansa SketchUp-mallinnusta. Suunnitelmaan lisätään varmaan pintoja ja huonekaluja sitä mukaa, kun niiden suunnittelu on ajankohtaista. Huoneet ovat kuitenkin nyt mittakaavassa ja uunit yhtä lukuunottamatta paikallaan. Siis tässä überhieno tilanjakaja/hylly/tilataideteos, tuttavallisemmin hyllyhommeli:


Eli pystyt saavat kaverikseen muutaman palkin lisää ja vanhat pystytkin korvataan uudemmilla, jotta rakennelmasta saadaan siisti ja yhtenäinen. Kepeä tilanjakaja tuo valoisampaa vaikutelmaa ja säästää remontti-reiskan aivoja ja vaivoja, tai tämä on siis tavoite... Tuossa vielä toisesta suunnasta:


Toinen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa tilojaan, on -yllätys- IKEAn suunnitteluohjelma, jota kokeilin keittiön suunnitteluun. Tämän kanssa menee hermo. Jatkossa jätänkin 3D-piirtämisen isännälle ja näytän itse vaan niitä sieviä Pinterest kuvia. Ja IKEAn ohjelmallahan ei edes tarvinnut piirtää varsinaisesti mitään, sen kun valitsi kaappeja ja muita mielensä mukaan niin ilmestyivät näytölle. Mutta jos olen hyvä hukkaamaan tavaroita oikeassa elämässä, onnistun siinä myös virtuaalimaailmassa, kuten huomasin kun ihmettelin, mihin baarijakkarani hävisivät vaikka äsken ne valitsin. Etsin joka kaapin sisältä, kunnes aikani kuvaa pyöritettyäni löysin ne "pihalta". Lisäksi kuva pyörii jotenkin oudosti, harvoin saa näkymää siitä kulmasta kuin kaipaisi. Ja jos on tarkka väreistä ja struktuureista myös suunnitelmissaan, tässä niitä on rajallinen määrä, niinpä "taiteellinen vaikutelma" on vähintäänkin epätarkka ja sinne päin. Myös kaikenlainen luovuus on poissuljettua, kun esineet ja materiaalit valitaan valmiista listoista, joissa ei tietenkään ole kaikkea ja kaikissa väreissä. Epäilenkin, että ko. ohjelma on paholaisen ja markkinakoneiston yhteissuunnitelma saada ihmiset tilaamaan suunnitelmansa ammattilaisilta.



Yllä keittiömme tämänhetkisessä kurjassa kuosissaan. Alla suunnitelma, lähinnä nyt hahmotelmaa vihreiden seinien ja puupintojen yhteispelistä tummanharmaan laattalattian kanssa sekä kaappien mitoitusta tässä mietitty. Toiselle seinälle on lisäksi pakko kehitellä jokin penkin tapainen piilottamaan vesi- ja viemäriputket.


Kaapit tulevat luultavasti olemaan samantyyppiset koivupuiset kuin vanhempieni keittiössä on:


Naapurikylän puusepät tekevät hyvää työtä, sieltä siis kaapit ja työtasot, ei IKEAsta! :D Toivottavasti minulla on uusi keittiö ensi pääsiäiseen mennessä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Jos tulee suunnitelmia jo korvista, lopuksi kissakuva. Pojat ovat löytäneet lämpimän paikan päivän paistattamiseen. Piharakennuksen katolle pääsee kiipeämään takakautta, uusi ja mahtava keksintö näille maailman navoille:


Kissanpäiviä ja aurinkoista kevättä!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kasveja kasveja kasveja...

Hohoo! Ikkunalaudalla vihertää jo kovasti, vaikka kukkapenkin ja kasvimaan päällä onkin liki metri lunta. Osa voi erinomaisesti ja osa ei niin erinomaisesti... Jälkimmäisistä syytän kissoja. Ne kävivät istumassa kaikkien sipulinsukuisten viljelmieni päällä, mistä syystä valkosipulit rönöttävät epämääräisesti ja purjopurkissa on tassunjäljen muotoisia kuoppia. Itsepäs pistin viljelmät parhaiden pihanäkymien äärelle eteiseen... Pissimässä taimien päälle ei sentään (vissiinkään) ole käyty. Keittiön ikkunalla olleet eksoottisemmat tapaukset voivat paremmin. Avokado palkitsi monen viikon odottelun ja pukkasi lopulta punertavan piipan. Vähän myöhemmin myös toisesta avokadosta alkoi pilkottaa itu! Ensimmäinen avokado on tehnyt tällä viikolla ensimmäisiä lehtiään, mittaa on viitisentoista senttiä:


Aiemmin esittelemä inkiväärini sen sijaan on ollut koko ajan nopeakasvuista sorttia, ja siirsinkin sen jo pari viikkoa sitten isoon ruukkuun. Juuriston koosta päätellen ei yhtään liian aikaisin. Mikäli uskomme internettiä, saan kuitenkin odotella satoa ainakin pyhäinpäivään ellen jouluun asti. Sitä ennen yli metriseksi kasvava maanpäällinen osa toivottavasti pysyy hengissä minua riemastuttamassa. Pituutta pitemmällä versolla on 60-70 cm.


Idätin syystalven kotimaisista omenoista pikkutaimia. Kahdesta eri lajikkeesta otettuja siemeniä on tähän mennessä itänyt jo kymmenkunta, aivan kaikkia en ole kehdannut kunnon ruukkuihin edes siirtää kun tila ja ruukut loppuu. Ei mitään hajua, tuleeko näistä koskaan mitään ja elääkö ne edes ensi talven yli (osan kyllä olen onnistunut tappamaan jo nyt, köh köh) mutta onhan se ihan hauska katsoa, mitä niistä saa aikaan. Omenat, orvokit ja sipulit ovat eteisen viileämmässä ilmastossa. Lisäksi keittiön ikkunan valokylvyssä  kasvaa avokadon lisäksi mandariini, niistä taisi sittenkin itää kaksikin siementä. Tai sitten se toinen luikerompi itu on joku alieni. Mandariini on tanakka, mutta hidaskasvuinen tapaus, nämä omenat ovat hontelompia:


Orvokkeja kylvin leikkelelaatikkoon koko pussin siemenet. Nämä on kans sieltä kiitollisemmasta päästä kasvatettavia, ei haittaa, vaikka kissat käveli päältä. Onneksi toukokuussa on taimikirppis kylätalolla, voi osan viedä sinne. Johan tässä kukkapenkistäkin tila loppuu jos kaikista näistä kukkivaksi asti kasvin saa...


Sitten tämänkertaisen kokeilun pariin! Löysin Pinterestistä linkin erääseen amerikkalaisblogiin, jossa neuvottiin, kuinka kuivata yrttejä mikrossa. Kuulosti niin kahelilta mutta helpolta, että oli pakko kokeilla. Keittiön ikkunalla kasvaa myös minttu, josta napsin pikkuerän lehtiä kokeiluuni. Ja hyvinhän se sujui! Mikään ei palanut, ja kuten blogissa luvattiin, mikrokuivatuksessa värit säilyivät erinomaisesti. Alempana purkissa on kaupan tavaraa, etiketin yläpuolella näkyy kokeiluni tulosta.


Eli lautaselle pala talouspaperia, päälle yrttejä ja niiden päälle toinen pala talouspaperia. Kuivattaminen tapahtuu mikrossa täydellä teholla, mintulla ja muilla ohutlehtisillä yrteillä 10-15 sekunnin sykleissä ja paksumpilehtisillä, kuten rosmariinilla, jopa 20 sekunnin syklillä. Eli yrtit mikroon, mikro päälle, 15 sekunnin päästä keskeytä ja katso, ettei mikään käryä. Jatka näin, kunnes sinulla on kuivia yrttejä. Kosteus imeytyy etenkin alempaan paperikerrokseen, joten niitä voi olla pari paperia päällekkäin. Vaihdoin välillä paperin, kun se oli selvästi kostea ja lautanen myös. Lautanen kuumuu loppua kohti jonkin verran, varo polttamasta sormia! Näin saa kuivattua melko pieniäkin yrttieriä, jos vaikka juhlista jää pikkusatseja tuoreyrttejä yli tms.

Vielä loppuun seinän kuva. Vaakalaudoitus etenee, takaseinä on lähes valmis. Pääsiäiskokkoon suunnittelimme materiaalia seuraavalta seinänpätkältä... :D Isäntä jäi kesälomalle, jota jatkuu koko huhtikuun, ja vaikka kuinka kopistelin lopputyön pariin, oli ensimmäinen loma-ajatus että "Huhtikuussa voisi pitää seinäntekotalkoot, niin saisi sitten keittiön nopeammin mallilleen..." Äsken jumpatessa se tuolla mietti, kuinka ihana se keittiön laattalattia sitten valmiina on. Minusta olisi aika ihanaa nähdä se kasvatustieteen maisteri ennen kuin remontti-reiskalta loppuu opiskeluoikeus. (Aika ihana se laattalattiakin tulee olemaan, minähän ne laatat valitsen...)


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kevätmielellä

Heissan! Vaikka niin sanotusti joutilaana olenkin, on blogia tullut viime aikoina pahasti laiminlyötyä. Lisääntyvä valo saa pirttihirmussa aikaan kevätintoa, joka on tänä vuonna kohdistunut etenkin kaikenlaiseen vihertävään. Maalauskankaalle syntyi Kroatian reissua muistellessa muotokuva Lomalainen ja sen jälkeen kankaalle on alkanut tulla vihreän sävyjä sinnekin. Kun kädet eivät ole maalissa, kynsien alla on multaa. Lisäksi on tullut puuhasteltua langan ja askartelujen parissa, niinpä kaikenlainen luomisen tuska on siirtynyt blogin sijaan muihin harrasteisiin.

Alkoivat edelliset taulupohjat olla kovasti käytetyn näköisiä, niinpä teimme eräänä lauantaina äitin kanssa lisää kiilakehyspohjia. Tarkempi työnkuvaus vaihekuvineen täältä. Kiilakehysten kokoaminen on lähes millintarkkaa puuhaa, niinpä vasaran ohella viuhui mittanauha. Osa pohjista gessottiin mustalla ja osa valkoisella. Aloittelin kuvataidekurssilla edellisellä tunnilla sademetsän hämyisiä tunnelmia mustalle pohjalle.

Äitykkä mittailee, passaako ristimitta jo.
Multahommat lähtivät käyntiin puolivahingossa. Kaupasta kantautuu kaikennäköisiä eksoottisiakin hevi-tuotteita kotiin, mitkä olisivat osa ihan hauskannäköisiä kasvatettaviakin. Pistin avokadon kiviä pari sekä inkiväärin juuren kokeeksi purkkiin kasvamaan puutarha.netin vinkkejä hyödyntäen. Avokadoista ei näy muutaman viikon odottelun jälkeen vielä mitään, mutta inkiväärissä on kaksi komeaa piippaa ja lehtiä on tällä viikolla auennut. Lisäksi samaan aikaan laitetut appelsiinin siemenet homehtuivat purkkiinsa, mutta mandariinissa olin tänään huomaavinani itämisen merkkejä.

Valkosipulikin oli alkanut itää pöydällä, usempi kynsi pukkasi jo vihreää, ja tökin nekin itupotteihin kasvamaan. Nopeasti ne puskivat juuret läpi poteista, ja paremman paikan puutteessa istutin ne sisäviljelyyn pesuvateihin. Yhteen pesuvatiin sopi mielestäni mukavasti oleilemaan viisi kynttä, pottien koko vähän rajoittaa tunkemasta liikaa kynsiä yhteen vatiin. Valkosipulini olivat espanjalaista tuontikamaa, saapa nähdä, mitä niistä tulee. Nyt näyttää ihan hyvältä! Jo aiemmin joulukuussa otin kotimaisista omenista siemeniä talteen parista eri lajikkeesta. Totesin kylmäkäsittelyn onnistuneeksi, kun minigrip-pussissa jääkaapissa pitämäni siemenet alkoivat puskea ituja. Niitäkin pistelin itupotteihin odottelemaan parempia ruukkuja.

Suutarin lapsella on sentään tohvelit kun sai inkiväärin kasvamaan.
Pituutta tullut kuvan oton jälkeen jo kymmenkunta senttiä lisää.

Eilen bongasin kaupasta sieviä kesäisen kukkaisia lautasliinoja. Ne innostivat korttiaskarteluun. Kuvasin jo joulukortteja tehdessä vähän vaihekuvia, kuinka paperiservettejä voi tuorekelmun avulla liimata korttipohjiin tasaiseksi pinnaksi, mutta ei ole oikein ollut sopivaa väliä jakaa ohjetta. Tekniikka on aika ylivoimainen ohuiden servettikuvien siirtämiseksi kortteihin. Lopputulemana korttipohja näyttää jotakuinkin näiltä:


Kukkakortithan sopivat vaikka synttärisankarille, pääsiäistervehdykseen tai äitienpäivään. Servettikuvioituun korttipohjaan tarvitset
  • sieviä lautasliinoja tai servettejä kortin koon mukaan
  • kartonkia tai valmiita, yksivärisiä korttipohjia
  • tuorekelmua
  • leivinpaperia
  • silitysraudan ja -laudan.
Laita silitysrauta kuumenemaan. Irrottele valitsemastasi servetistä aivan uloin, värjätty kerros. Se on hyvin ohut, irrota varovasti, ettei paperi repeä. Yleensä serveteissä on lisäksi ainakin kaksi valkoista kerrosta, joista toinen voi olla hyvinkin hankalasti irrotettavissa.

Asettele silityslaudalle yksi arkki leivinpaperia. Sitä saa olla isohko palanen, ettet sulata vahingossa tuorekelmua lautaan kiinni. Aseta leivinpaperin päälle korttipohja, etupuoli ylöspäin.


Aseta korttipohjan päälle pala tuorekelmua. Kelmun pitää olla korttipohjaa suurempi. Varmista, että joka nurkka jää kelmun alle. Pikkurypyt ei haittaa.
Kelmun päälle aseta servetin kuvioitu kerros, päälipuoli ylöspäin. Taitokset tasoittuvat, mutta nypyläinen reuna kannattaa jättää kortin ulkopuolelle. Varmista, että servetti on haluamallasi kohdalla, ja että sekä kelmu että servetti peittävät koko kortin kannen. Onnistumisen takaamiseksi kummankin on syytä mennä reippaasti kortin reunojen yli, mutta pysyä kuitenkin leivinpaperin päällä.


Tämän komeuden päälle aseta toinen arkki leivinpaperia. Sen on syytä peittää etenkin kelmu joka kohdasta, muuten se palaa kiinni silitysrautaan.
Sitten ei muuta kuin silittämään! Keskiteholla on ihan hyvä aloittaa, jos näyttää, ettei kelmu sula korttiin kiinni, voi lämpöä nostaa aika huoleti maksimiinkin. Maksimiasetuksella (puuvillalle sopiva silityslämpö) riittää muutama huolellinen silitysveto kortin päällä.


Kun arvelet, että kelmu on sulanut, lopeta silitys ja kurkista leivinpaperien väliin. Kelmu voi olla kuuma! Jos servetti on tarttunut korttipohjaan, onnistuit! Nyt voit irrottaa leivinarkit kelmusta, pitäisi irrota helposti. Leikkaa servettiin sulanut kelmu irti kortin reunoja myöten. Halutessasi  voit siistiä kortin reunat silittämällä kortin leikkauksen jälkeen uudelleen leivinarkkien välissä. Kelmu-tekniikalla voi liimata myös yksittäisiä kuvioita korttiin, tällöinkin kelmun kannattaa kuitenkin olla koko kortin kokoinen, etteivät kelmun reunat ala hapsottaa niin helposti. Siitä jää vähän kiiltävä, aikakauslehtimäinen pinta. Silitetyn servetin päällekin voi lisätä vielä muita kuvia kelmuliimaamalla.
Alla oleva lumihiutalekortti on kuvissa esiintyvä korttipohja. Lumihiutaleet on kiinnitetty ihan erikeepperillä. Toinen kortti on tehty leimasimilla.


Kelmulla saa liimailtua melko paksujakin papereita, kuten paperitapettia kartonkiin. Kuitenkin liimattavan materiaalin tulisi olla aika sellupitoista, muoveja tai jotain sidosaineita sisältävät paperit, vaikkapa kimaltelevat askartelupaperit eivät ohuudestaan huolimatta tartu, vaan irtoavat kelmusta heti tai kohta. Hirveän ärsyttävää.

Siinäpä ohjetta, ei muuta kuin kattaustarvikehyllyn kautta kotiin seuraavalta kauppareissulta! Muistakaa irrottaa silitysraudat seinästä!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Virkkauksia ja muuta piiperrystä

Kävi klassisesti. Parin viikon maksettu vapaa alkoi, ja heti toimiston oven sulkeuduttua tuli kurkku kipeäksi. Nyt on miehen kanssa kolme päivää niistetty, köhitty ja maattu sohvalla välillä kuumemittari kainalossa. Tänään ei maattu sohvalla, mutta niistetty ja köhitty senkin edestä. Hyvä puoli tässä on se, että töllön katsomisen ohella ei ole jaksanut mitään kovin fyysistä tehdä, joten pitkähköksi venähtänyt mattoprojektini valmistui.

Suunnilleen vuosi sitten aloitin maton virkkauksen, mutta minulle poikeukkeuksellisesti sain sen lopulta myös valmiiksi! Ohje on Lankavan Ratas-matto, joka sopii tämmöiselle käsityötaidottomallekin. Kuteena käytin Novitan Eco Tubea, joka tosin on älyttömän raskas kude, ja 95 cm leveällä matolle tuli painoa varmaan 2,5-3 kg. Jos yhtään isompaa projektia suunnittelet, suosittelen muuta kudetta, tämä käy äkkiä käsille. Jälki on tosin nopeaa. Vähän meinasi huolettaa kuteiden riittävyys, joten jätin maton pikkuisen "kesken" ohjeen kierroslukuihin nähden. En myöskään halunnut valkoreunaista mattoa tähän törkykasaan, joka meillä toimittaa lattian virkaa. Matto kuvattu toisen maton päällä.


Kudetta piti hommata kesken kaiken lisää ja sitten sitä jäi yli. Tein kissoille "pesän" samasta kuteesta, pesän onnistuneisuudesta en ole vielä ihan varma. Pitänee pestä se, jos siitä tulisi ryhdikkäämpi. Karvakamut ovat olleet tulevasta piilostaan vähän liiankin innoissaan, mikä haittaa virkkausta... Ilme kertonee kaiken.

Vallu sovittamassa pesäkoria. Taisteluarvilta ei tässäkään säästytty.

Eilen aloin jo sen verran tervehtyä, että tekaisin sitruunamarenkitorttua. Sainpahan samalla leikkiä joululahjaksi saadulla keittiötoholla. Marenki on italialainen marenki, johon vatkataan kiehuva sokeriliemi. Se kuumentaa valkuaisetkin, jolloin syntyy jämäkkä ja kestävä marenkivaahto. Väliin pistin kirpeää lemon curdia. Ihon kuumotuksesta päätellen taidan olla vähän sitruunalle allerginen, mutta kun se on niin pahuksen hyvää.


Lupasin viimeksi sushi-kuvia. Meillä oli lauantain Japani-illassa myös tempura-kasviksia, mutta ne hävisivät tarjoiluastialta, ennen kuin ehdin kuvan ottaa. Todettua tulikin, että parsakaalikin on hyvää, kun sen uppopaistaa! Serkku teki miesväen kanssa makirullia ja nigirejä sillä aikaa, kun minä paistoin tempuraa. Pikkuveli ei ollut koskaan edes syönyt sushia, mutta hyvinhän tuo nigireitä pyöräytteli. Wasabia vaan kerkesi muutamaan mennä vähän runsaahkosti, ennen kuin kukaan ehti huomauttaa, että sitä on syytä annostella säästeliäästi... Osa nigireistä tohotettiin keittiöturhakkeellani, niillä mahtaa olla sitten jo joku muu nimikin, mutta on tuo japanin opiskelu jäänyt väliin. Maki-rulliin sipaistiin osaan tuorejuustoa tai majoneesia ja osassa oli lohen sijaan tonnikalatahnaa. Eivät ehkä ihan autenttisia, mutta hyviä! Tonnikalamakeista on helppo aloittaa, jos raakaa kalaa vierastaa.


Tohon-turhakkeen lisäksi toivoin (ja maksoin) itselleni joululahjaksi matcha-teetä. Se on siis jauhettua vihreää teetä, joka on tietenkin niistä paremmista teelehdistä ja teejuoman valmistus on oma taiteenlajinsa. Itse kumosin sitä surutta jälkiruokaan. Tällä kertaa listalla oli creme bruleeta ja matcha-valkosuklaatryffeleitä. Japanilaiset kuulema tykkäävät tehdä jälkiruokia tavallisesti suolaisiksi mielletyistä aineksista tai juotavista, kuten teestä. Eli matcha sopi iltaamme kuin nenä päähän. Creme bruleen tekoa harjoittelin kyllä ilman teetä ensin, pikkupussilla oli sen verran hintaa. Maku on vähän ruohoinen, mies oli sitä mieltä että siinä maistuu eniten just se teen ominaismaku, jonka vuoksi hän ei siitä tykkää. Matchatryffelit hävisivät silti vauhdikkaasti parempiin suihin.

Maku jakaa mielipiteitä ja värikin on vähän epäjälkiruokamainen.
Suosittelen tekemään perus-vaniljabruleen ensin.

Yön yli jääkaapissa pidetystä tryffelimassasta sai palloja.
Sydämen tapaiset on konvehtimuotilla tehty
vielä pehmeästä massasta. Päällä matcha-tomusokerisekoitusta.
Kuvat ovat tällä kertaa vähän heikkolaatuisia, sillä joku ei ole muistanut ladata kameran akkua välillä...