Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Muuntautuvat kukkijat

Kasvilistani täydentyy. Tällä viikolla bongasin paristakin paikkaa maariankämmekän lehtiä:


Ne on helppo tunnistaa, on niissä sen verran erikoinen väritys. Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) kasvaa vähän kosteammilla paikoilla, monesti sen löytää suon ja metsän rajalta. Aivan millä sattuu rämeillä se ei yleensä kasva, vaan usein vähän paremmalla kasvupaikalla. Erotuksena samannäköisistä harvinaisemmista sukulaisistaan se sietää kuitenkin myös happampia olosuhteita, kuten yllä kuvattua rahkasammalmätästä. Se kukkii heinäkuulla, tosin tämänvuotinen myöhäinen kasvukauden alku voi viivyttää kukintaa. Tässä täydessä kukassa oleva kämmekkä muutaman vuoden takaa, kasvupaikkakin vähän perinteisempi:


Maariankämmekkää voi löytää koko maasta, toki sopivia kasvupaikkoja noudatellen. Sen lajin sisäinen vaihtelu on suurta, joten tuntomerkkeinä toimivat niin kasvupaikka, kukinto kuin lehdetkin erotuksena esim. kalkkimaariankämmekästä ja punakämmekästä. Pilkulliset lehdet ovat paras tuntomerkki, kukinto voi olla melkein mitä vain violetin ja valkoisen välillä. Maariankämmekkä kuuluu kämmekkäkasvien heimoon Orchidaceae, joka on saanut nimensä useimmilta kämmekkäkasveilta löytyvistä parillisista juurimukuloista. Ne kun ovat kreikaksi orkhis, kivekset.

Toinen kukinnoltaan suuresti vaihteleva, ihana kesäkasvi on metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum. Metsäkurjenpolvi levittäytyy sopivilla kasvupaikoilla niin laajasti, että se on esimerkiksi lehtomaisten kankaiden ilmentäjälaji. Sen mukaan on nimetty metsätyyppejä. Etelässä sen voi löytää jo tuoreelta kankaaltakin, Lapissa se on lehtolaji. Kukan värissa on paljon kasvikohtaista vaihtelua. Ainakin Pohjois-Pohjanmaalla se kasvaa pitkin kylänraitteja ja sulostuttaa hennon vaaleanvioleteilla tai kirkkaan liiloilla kukillaan, mutta kukan väri vaalenee myös etelästä pohjoiseen mentäessä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä; siemenkodasta alkunsa saaneet kurki-litteiset nimet, sekä kukkimisaikaan liityvät niemt, kuten juhannuskukka. Siemenkota on kurjen nokan näköinen, ja kuivuttuaan se kääntyy rullalla ja sinkoaa siemenet kauas emokasvista. Tässä kuvassa kukinta on vasta aluillaan:


Tämän juhannuskukan myötä toivottelen teille kaikille oikein hyvää ja turvallista juhannusta!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kasvitunnistelua ja arvonnan tulos

Meillä saattoi kesäkuun alun osallistua arvontaan. Suoritimme arvonnan Ikean teräskulhoa hyödyntäen lappuarvontana, ja onnellinen voittaja on Elise H. Onnea voittajalle! Voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse, ja kynttiläsomiste matkaa uudelle omistajalle heti, kun mahdollista. :)

Upeat kesäkelit ja blogien kukkaispullistelut ovat saaneet minut hortoilutuulelle, kuten varmaan edellisestä postauksesta huomasittekin. Kivikulmassa ja Zakuska-pöydässä rouvat ovat ryhtyneet keräämään sadan kukan kimppua Suomi 100-vuoden kunniaksi ja kasvioaikoja muistellakseen, lintusia kun on kovin hitaasti karttunut Birdlifen tunnistuslistaan. Minä ajattelin, että miksikäs en mukaan lähtisi tähän, johan tuota on kaikenkarvaisten kukkien, sammalien ja puiden keruusta parisen vuotta vierähtänyt. AMK:ssa niitä piti keräillä, jotta koulusta pois pääsi. Nyt voisi kuvata ihan huvikseen.

Aloitetaan yhdellä suosikeistani, jonka huumaava tuoksu tuntuu rämeillä ja soistuvilla kankailla näin alkukesästä. Pohjolan alppiruusu, Rhododendron tomentosum elikkäs suopursu on yksi suosikkikasveistani, joskin vyötäisille ulottuva suopursumättäikkö onkin inhokkipaikkojani. Ammatinvalinta ja asuinalue nyt vain on semmoinen, ettei niiltä oikein voi välttyä, täällä päin riittää suopursulle sopivia kasvupaikkoja ja mättäisiä metsiä. Aiemmin suopursu tunnettiin latinaksi nimellä Ledum palustre, mutta suon reheväkukkainen matami on sittemin kohotettu alppiruusujen sukuun Rhododendron. Suopursua on joskus käytetty oluen maustamiseen ja rohdokseksi, mutta nykyisin sen tiedetään olevan myrkyllinen. Luontoportti kuvaa suopursun vaikutuksia ja käyttöä näin:

"Haihtuvat öljyt kiihdyttävät aluksi keskushermostoa, joten pursuoluen nauttijoista tulee seksuaalisesti kiihottuneita tai tappelunhaluisia riitapukareita. Mielialan kuohahdus menee kuitenkin pian ohi ja tilalle tulee apatia. Ja kaiken tämän seurauksena on lievimmilläänkin kaamea kohmelo – pahimmillaan suopursulla voi pilata munuaisensa kertaheitolla. Kasvista tehtyä keitettä on käytetty myös pesuvetenä karkottamaan syöpäläisiä kotieläimistä sekä hiirien häätämiseen talosta. Suopursusta saadaan myös voimakasta keltaista väriainetta." Suosittelen lähinnä jälkimmäisimmän lauseen mukaista käyttöä.


Toinen oluenmaustaja kasvaa rönsyillen monilla kentikoilla, joksi kai meidänkin pihaamme voi kutsua. Alun perin sen on löytänyt lehtomaisesta metsästä, eli aika rehevältä ja kostealtakin kasvupaikalta. Näin on myös monilla muilla huulikukkaiskasveilla. Kyseessä on maahumala, Glechoma hederacea. Pihamme oli loman jälkeen täynnä kukkivaa maahumalaa ja suo-orvokkeja (tai en niin tarkkaan tiirannut, täysin mahdollisesti voivat olla myös ristymää V. x Fennica) mutta isäntä ajeli niistä tänään ruohonleikkurilla yli. Niinpä kuvasin maahumalan talon seinustalta, missä ne heiluivat kuin heinämiehet kovassa tuulessa.

Villiyrttiharrastajat käyttävät maahumalaa sen aromaattisen maun vuoksi, vaikka myrkytystietokeskus sen lievästi myrkylliseksi nimeääkin. Pieninä annoksina ei aiheuta kuitenkaan oireita, joten jos siltä tuntuu, maista toki. Maku on hassusti jotain mintun ja timjamin väliltä oreganomaisella häivähdyksellä. Juhannussalaattiin jättäisin kuitenkin laittamatta, vaikka iso osa väestöstä nauttii silloin kovempiakin myrkkyjä.


Tämän tietoiskun myötä toivottelen mukavaa juhannusviikkoa!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kuusenkerkkäsiirappi

Palattaumme lomalta huomasin kovasti odottamani ajan olevan käsillä. Kuusen kerkät olivat parhaassa keräysvaiheessa! Pihassamme kasvaa neljä kuusta sekä hoitamaton kuusiaidan pätkä. Aidassa kerkät olivat vielä turhan pieniä ja aivan tontin nurkassa kasvavassa kuusessa kerkät olivat jo turhan isoja ainakin yksittäin niistä tehtävään siirappiin, mutta muista kuusista löytyi sopivan kokoisia 2-3 senttisiä kerkkiä.

Yleisohjeet kerkkien keruuseen:
1. Kerää vain maanomistajan luvalla. Älä taita taimista varsinkaan latvakerkkiä, sillä latvakerkästä muodostuu kuusen sen vuoden pituuskasvu.
2. Kerää vain vaaleanvihreitä, pehmeitä kerkkiä. Maistelemalla voit selvittää, ovatko kerkät vielä hyviä. Ylikasvuiset maistuvat vahvasti pihkalle, pienemmät eivät niinkään.
3. Kerää puhtaalta paikalta, ei teiden varsilta tms.

Vallu-kissan kanssa olimme eilen illalla hyttysen syöttinä ja keräsimme litran kerkkiä. Enempään ei riittänyt kärsivällisyys, ja sitä paitsi tämä oli ensimmäinen kokeiluni kerkkäsiirapin parissa. Ei kannattanut siis liian isoakaan satsia tehdä, jotta aineksia jää toiseenkin kokeiluun! Vallu oli sitä mieltä, että kaikki, mitä emäntä käsistään laskee on syötävää, ja meinasi survoutua kerkkäsankkoon.


Netistä löytyi useampia ohjeita. Sovelsin niistä omaan makuuni sopivan ja nyt seuraa seikkaperäinen selostus havainnoistani, jotta muutkin ensikertalaiset uskaltaisivat keittää tätä herkkua. Tarvitset:

1 litra kerkkiä
1 litra vettä
2,5 dl sokeria (ruskeaa tai valkoista kidesokeria)
pari puhdasta viinietikka-, oliiviöljy- tms pulloa

Keräsin enimmäkseen niitä 2-3 senttisiä kerkkiä, mutta lisäsin myös pari kourallista vahvemman makuisia isompia kerkkiä, jotta sankko täyttyi nopeammin. :D Ei niistä haittaakaan ollut. Kerätyt kerkät pistin yöksi kylmään veteen likoamaan. Litra kerkkiä ja saman verran vettä päälle.

Aamupäivän puolella nostin kerkkäkattilan hellalle ja kiehuvaksi saatuani keittelin kerkkiä miedolla lämmölllä kannen alla noin 1,5 tuntia. Tässä ajassa totesin kerkkien luovuttaneen lähes kaiken makunsa keitinveteen. Toki vähän aromia niihin jäi, keitetyt kerkät voisi käyttää varmaan vaikkapa perunamuusin maustamiseen pinaatin tapaan.

Ei enää niin esteettiset kerkät
Keitinvesi siivilöidään puhtaaseen kattilaan tai pannuun. Käytin itse puolentoista litran pikkukattilaa, siivilöityä nestettä tuli vajaa litra. Painelin kerkkiä vielä lusikalla, jotta makua irtoaisi mahdollisimman paljon. Tässä vaiheessa neste muistuttaa kylmää sitruunateetä makumaailmaltaan. Nesteeseen lisätään sokeri ja taas hellalle, tällä kertaa ilman kantta.

Puolen tunnin keittelyn jälkeen maku alkaa olla lähellä lopullista lopputulosta. Jos oli liian isoja kerkkiä, sen maistaa nyt ja pihka lyö takaraivoon. Koostumus on vielä vetisen juoksevaa. Toki johonkin juomasekoitukseen käytettävälle siirapille riittäisi tämäkin keittäminen. Kuori syntyvä vaahto pois, jos haluat kirkasta ja kaunista siirappia vaikkapa lahjaksi annettavaksi. Makuunhan se ei vaikuta.


Tunnin keittämisen jälkeen siirappi oli makuuni sopivan juoksevaa, mutta selvästi siirappia, semmoista jäätelön päälle kaadettavaa. 15-20 minuuttia lisää ja siirapin väri ja koostumus olisi lähellä kaupan tummaa siirappia. Liiallisella keittämisellä (pari tuntia) saa siirapin jämähtämään pulloon tai purkkiin ja lisäksi pihkan maku korostuu pienistäkin kerkistä keitetyssä siirapissa pitkällä keittoajalla. Kattilan tai pannun laakeus vaikuttaa keittoaikaan, sillä neste haihtuu laakeasta kattilasta nopeammin.

Sopivaa koostumusta miettiessä kannattaa siirappia annostella lusikalla viileään astiaan tarkkailtavaksi, sillä siirappi jähmettyy jäähtyeessään lisää. Etenkin pektiiniä paljon sisältävät marjat ovat siirappia tehtäessä hankalia, sillä ero kuuman siirapin ja jäähtyneen pullotavaran välillä on hirmuinen. Jouluna tein tyrnisiirappia, joka oli kuumana paksuhkoa, mutta täysin juoksevaa. Jäähdyttyään se istui kuitenkin pullossa kuin täi tervassa. Kyllä se sieltä onneksi lämmitettynä ulos tuli...

Valmis siirappi on kauniin punaiseen taittuvaa ruskeaa. Sokerin väri vaikuttaa siirapin väriin, itse käytin ihan tavallista valkoista sokeria. Valmista juoksevaa siirappia tuli tällä ohjeella noin neljä desiä.


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lomatunnelmia

Hönkästiinpä vajaa pari viikkoa Kroatiassa remonttipölyjä paossa. Ihan kahdestaan ei oltu, oli puoli sukua matkassa, nimittäin miehen puolelta. Viidentoista hengen seurueemme käsitti appivanhempani, miehen koko sisarusparven lisäjäsenineen sekä miehen siskon perheen. Pikkuinen kummityttömme opetteli itsenäistä kävelyä reissun ajan ja taapertaakin nyt sangen sujuvasti, vahtijoiden kauhuksi. Ei sentään uima-altaaseen pudonnut, vaikka sellainenkin lomahuvilan pihassa oli. Valvotusti altaassa kyllä viihtyivät kaikki taaperosta ukkiin.

Meillä on onneksi sopuisat sukulaiset, niin ei tarvinnut reissussa kovin kättä vääntää köökivuorosta, siivouksesta tai muustakaan. Keittiössä taikka ulkogrillin äärellä hääräsi vähän itse kukanenkin vuoron perään, jolloin varmistettiin myös täysin erilaisten, mutta aivan yhtä herkullisten ruokien riittäminen koko loman ajaksi. Slurps! Yhdet parhaimmista pihveistä koskaan grillattiin pihan isossa puugrillissä, vieläkin näen päiväunia niistä ja siitä punavinikastikkeesta pihvin kyytiläisenä. Kroatiassa ruoka ja viini oli halpaa kaupasta ostettuna, niinpä viiniä lorahti useampanakin päivänä ruokaan. Yli jääneet nautittiin pimenevässä illassa päivän tapahtumille naureskellen. Käytiin sitä muutamana päivänä ravintolassakin syömässä, pari kertaa lähdettiin nuorisoporukalla muka "ihan jotain pientä ja nopeaa" hakemaan ja sitten syötiinkin useampi ruokalaji... Kun lähes koko lähipiiri on matkassa, voi tuliaisrahat käyttää sen sijaan itsensä hemmotteluun hyvällä ruualla!

Vuokrasimme huvilan AirBnB:n kautta, hotelliin ei näin isolla porukalla ja tällä varallisuudella huvittanut mennä. AirBnB on siis nettisivusto, joka välittää loma-asuntoja. Samalla se turvaa sekä vuokraajan, että lomalaisen rahat. Saimme ison, kahden rakennuksen huvilakompleksin käyttöömme mielestämme sangen halvalla. Vuokraisäntä järjesti myös kuljetukset lentäkentältä ja lähtöpäivänä takaisin, mitkä nekin kuuluivat hintaan. Kohdekaupunkimme oli pieni Slatine, joka oli meille täydellinen rauhallisen sijaintinsa, mutta hyvien kulkuyhteyksiensä puolesta. Naapurissa asui ahkerasti kasvimaitaan kuoputtavia mummeleita, sekä taloaan vasta rakentava nuori pariskunta. Keskellä aitoa kroatialaista elämää siis pääsimme asumaan. Meren rantaan oli muutama sata metriä, ja siitä kulki säännölliset lauttavuorot historiaa pullisteleviin Splitiin ja Trogiriin. Kumpikin ovat vähän isompia paikkoja kuin Slatine, joskaan eivät nekään mitään metropoleja ole.

Slatinen upeanvärisiä iltoja riitti koko loman ajaksi.
Illan tunnelmapala. Sieviä kukkia oli jos huru mycket, suurin osa sikäläisistä rikkaruohoista on meillä kesäkukkina tai puutarhakasveina. :D
Trogirin kattojen yllä. Trogirin vanha kaupunki on täynnä kapeita kujia ja mukavia kahviloita ja ravintoloita. Sekä vihannestori. Ah nam. Kuva otettu vanhasta linnoituksesta, nimi jäi mielestä.
Splitin kaupunki on rakentunut keisari Diocletianuksen palatsin ympärille. Palatsin aukiolle pääsee käppäilemään vapaasti, ja palatsin alla on matkamuistobasaari, jos niin voi sanoa. Palatsin osana on katedraali, jonka kellotornista näkee kauas. Torniin pääsee pientä maksua vastaan. Katedraali näytti olevan suosittu vihkimispaikka, ökyhäiden pukumuotia pääsee katselemaan aukiolla lähes päivittäin.

Marjan-kukkula on osa Splitiä, sitä voisi kuvata ylisuureksi kaupunginpuistoksi. Yllä oleva kuva Splitistä on kuvattu juuri kukkulan rinteeltä. Vaivaiset 314 askelmaa ja olet kukkulan huipulla, sieltä näkee kauas, joka suuntaan ja ihan ilmaiseksi. Matkalla ylös kannattaa pysähtyä kuvaamaan kukkivia kaktuksia ja hörpätä vettä.

Krkan kansallispuistossa on kyllä sieviä putouksia, mutta siellä ei mahdu kääntymään, niin paljon siellä oli turisteja, vaikkei ollut vielä edes turistikausi. Laivamatka sinne on kuitenkin mukava, ja jos portilta pääsee eteen päin, alkavat turistit vähetä parin kilometrin päässä... Lisäksi putouksista on vaikeaa saada kuvaa ilman yhtään uimaria. Mene ennemmin Marjan-kukkulalle, jos haluat mukavan rauhalliselle maisemankatseluretkelle.

Katseltavaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta koti-ikävähän siellä tulee. Kissoillakin oli ollut ikävä, vaikka äiti niitä hyvin hoitikin poissa ollessamme. Piki oli osoittanut suorastaan masennuksen merkkejä. Kotiuduttuamme oli kummallakin katilla hirveä hoidontarve, ja Pikin silmät olivat innosta suorastaan lautasen kokoiset kun illalla pääsi viereen nukkuman. Harvoin ne kyllä nykyään muuten enää yötä vieressä köllöttävät, mutta nyt nukkuivat koko yön kyljessä kiinni. Tänään ne valtasivat vielä purkamattoman matkalaukun petikseen... On ne nuo karvalapset kuitenkin ihania.

Arki koitti heti. Kun iltayhdeksältä oltiin koko päivän reissaamisen jälkeen kotona, meni meikäläinen seuraavana päivänä kahdeksaksi töihin. Miehellä ensimmäinen työvuoro oli tänään, yhden välipäivän sai hän sentään pitää. Suomen kesän "lämpöaalto" ei Kroatian +28 lämpötilan jälkeen tuntunut miltään, metsässäkin oli suorastaan mukava kävellä vaikka yleensä tekisin kuolemaa tässä säässä rämeellä tarpoessa. Onpahan tämän viikonlopun Untorockin puistokokousosastolla kerrankin lämmin istua ulkona. Aurinkoista viikonloppua!

PS. Vielä ehtii osallistua arvontaan!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun kooste ja arvonta

Hiphei! Koko talo on lopultakin samassa tasossa, eikä superkorkeita kynnyksiäkään ole enää kuin yhdellä ovella. Toisin sanoen koko vanhalle puolelle on nyt valettu uusi lattia, talkoilimme tuossa kuun puolivälissä. Talkoot vievät jotenkin aina mehut, ja ylipäätään kun jonkun isomman jutun saa tehtyä, ei sitä sitten hetkeen halua ajatella ollenkaan. Niinpä nämä blogihommatkin ovat vähän venähtäneet, kun tavaroiden edestakaisin kiikuttelun ohessa on välillä huvittanut vain ja ainoastaan olla.

Alkeellisia menetelmiä, mutta mikäs siinä kun porukkaa riittää.

Isännällä ei sen sijaan moisia rajoitteita ole. Kun lattia oli kuivanut kävelykelposeksi, alkoi huushollin järjestely ja se kynnysten purku. Eilen lähti jo yksi väliseinäkin, pystyt vain jäi. Pitää kehitellä siihen joku palkkihommeli, että saadaan pystytkin veks ilman notkahduksia. Nythän tuo sentään sataa välillä ulkona vettä ja isännällä kävi lentsu ja lämpöä, niin tuli pakkopaussi sillekin.

Hups.
Pölyähän on remppahommissa koko ajan aina ja joka paikassa, ja varsinkin vanhan betonin piikkauksesta tuli ihan käsittämätön määrä hienoa pölyä, joka levisi joka paikkaan. Ja se on ihan kauheaa saada pois! Leviää vaan kun yrittää luututa ja ekan pyyhkäisyn jälkeen on koko luutuuvesi ihan harmaata. Siispä siirryin itse ulkohommiin ja isäntä on pyyhkinyt pölyjä. :D

Aargh.
Ulkona on nyt muutenkin ollut mukava olla, tokihan siellä on vielä aika vilpoista, mutta enimmäkseen on aurinko paistanut. Grillauskausikin on avattu, talkoopäivänä oli onneksi tosi hyvä ilma paistaa makkaraa ja juoda kahvia ulkona ja pyromaanina olen polttanut tulia kötöstysgrillissämme muinakin päivinä. Metsäpalovaroitus on välillä ollut voimassa, mutta tuossahan se aina lähtee kun vettä ropsauttaa!

Hortoilua. Nokkoslätyt ovat aina olleet herkkua.

Ah nam. Naapurin kissakin olisi halunnut osingolle.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja hortonomin tytär on leikannut syreeninsä luultavasti ihan väärään aikaan (huhtikuun puolella?) ja vieläpä kauhean näköiseksi (olisi jo moottorisahaa tarvinnut, saksissa ja käsivarsissa ei riittänyt vääntövoima) ja kukkasipulitkin taisi syksyllä tulla liian syvälle, kun ei ala narsisseja näkyä. Kai ne niitä oli, mitä tuli maahan tökittyä...

Puitakin on tullut kannettua. Työnjohto valvoo kaikkia tekemisiä, missä on mukana vain oma talonväki, vieraita tullessa pötkivät pakoon:

Viiksi-Vallu, 1 v. kesäkuun 17.

Pikinokka, Vallun piskuinen velipoika. Piki osaa ottaa rennomminkin.

Kyllä se siitä, kun lehdet kasvaa, vai mitä...

Tulppaanit sentään nousee. Takana talosta ulos kannetut purut, menevät katteeksi kunhan pihahommat edistyy.
Koskapa tämä huusholli sisältä näyttää vielä kauheammalta, kuin ulkoa, ajattelin pitää kesän kekkerit kaikki pihalla. Kesäkuussa meillä on varmaan jotkin kissanristijäiset/juhannuskekkerit. (Lähes sananmukaisesti; synttärit on emännällä ja karvalapsilla alle viikon päässä toisistaan.) Jos et juhannuskokkoa tohdi polttaa, niin osallistuppas arvontaan, voit voittaa PartyLiten Luovuus-somisteen niin saapahan ainakin pienen kynttilän liekin illan ratoksi palamaan. Somiste sopii tuikulle tai pieneksi maljakoksi, vaikka lieköhän tänä juhannuksena seitsemää kukkaa kerättäväksikään, voikukat sentään kasvaa... Koska kaikkea pitää kokeilla, myin joskus sen seitsemän sortin kynttilöitä kippoineen. Sittemmin olen todennut olevani siinä luokattoman huono. Joka tapauksessa, tämä kyseinen somiste on ollut joskus vähäisessä esittelykäytössä, eikä taida nykyisistä kuvastoista löytyä. Kävyt kuvausrekvisiittaa, nekin saa halutessaan mukaan! ;)


Arvonnan säännöt: Kommentoi tätä tekstiä 18.6. klo 21 mennessä tekstillä ARVONTA. Jätä mielellään joko sähköpostiosoite tai linkki blogiisi, jotta voittaja saadaan kiinni! Sähköpostin voit ilmoittaa myös minulle osoitteeseen unelmanaremontti@gmail.com. Ilmoita tällöin nimimerkkisi, jolla olet arvontaan kommenteissa osallistunut. Saapi tokii kommentoida ihan muutenkin! :) Iloista kesää ja onnea arvontaan!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kun Arabian Lawrence tapasi Miika Nousiaisen

Töistä tullessani minua odotti kotona ihana näky: hiekkaerämaa, jota myös eteiseksi kutsutaan, oli vaihtunut Fuktisol-levyyn! Heti helpotti työtympäännys. Hiekan sijaan jatkossa leviävät siis pienet sähköisinä joka paikkaan tarttuvat pylpyrät. Noh, on se parannusta kuiteskin, vähemmän tarvitsee imuroida (ihan niin kuin olisi imuroitu tähänkään asti kovin usein, hm hmm...) ja suihkusta ei tarvi hypätä suoraan kumisaappaisiin. Mikä siinä onkin, että sitä hiekkaa löytyy sitten ihan joka paikasta. Sängystäkin, vaikka se on piharakennnuksessa!

Eniten sitä hiekkaerämaan muuntautumista on hidastanut tuo sitkeä uunintyvi. Melkoisia kivenmollukoitakin olivat aikanaan siihen muuranneet, mutta onneksi isäntä sai sen kuitenkin kutistettua sopivamman kokoiseksi ilman isompia kuoppia. Tasoitetta se kyllä nieli siitä huolimatta aikamoisen määrän. Helpotuksesta purku-urakan valmistuttua huokasivat kaikki, sitä pientä kivipölyä oli joka paikassa, vaikka väliovat olivat kiinni. Koko talonväki näytti kissoja myöten Miika Nousiaiselta niinä päivinä, kun isäntä ehti työvuoroilta muuria jyryyttämään.

Näyttääkö tämä teistäkin jotenkin epätoivoiselle tässä vaiheessa? Kaikennäköistä rautaa löytyi sisästä, vissiin tukea antamassa olleet.

Urakka on valmis! Ah onnea ja autuutta tässä vaiheessa.

Tasoitetta laitettu tässä vaiheessa vielä vähän niin kuin suunnilleen sinne päin. Panee sitten lisää, jos/kun alkaa kuopat ahdistaa lattiavalun jälkeen.
Jätettiin tuommoinen reunus tuohon uuninjalustaan, niin ei niin tarkkaa työtä tarvinnut tehdä vaan sai vähän oikoa mutkia. Sitten minä kiroan sitä loppuikäni kun kerää vain pölyä tuohon. :D Jos jollakin ilveellä saisi tuon uunin vielä maalattua (saa antaa vinkkejä, mikä tarttuu galvanoituun peltiin tai miten se pitäisi esikäsitellä), niin tuon jalustan voisi rapata. Nykyinen perus pellinväri ei oikein inspaa noissa uuneissa, ja niille on toistaiseksi muinaisten vuosikymmenten vaalimisneuvosto antanut purkukiellon. Kuitenkin tuo joka uunissa näkyviin jäävä betonijalka pitäisi jotenkin saada yhteneväisemmän näköiseksi noiden uunien kanssa.

Isäntä oli tänään kantanut sitä purun- ja betonimurskeensekaista hiekkaa vielä ulos, mutta laittaessaan fuktisol-levyjä hoksannut, että pitääkin lisätä hiekkaa, jos ei halua lattiavaluun ylimääräistä viittä sentttiä lisää paksuutta. Eli taas on tehty vähän ylimääräistä hommaa. Se on tämmöstä sähläystä välillä täällä, vissiin onneksi joskus muuallakin. Nyt kun vielä joku pyyhkisi pölyt...

Hei muuten, se 2000 käyntikertaa on pamahtanut rikki! Huh huijaa, olkootkin, että seassa on omiakin lukukertoja. (Sittemmin löysin asetuksista raksi ruutuun: älä huomioi tässä selaimessa tehtyjä katseluja -kohdan. Viimeiset 1500 käyntiä on varmasti jonkun muun, sukulaisten lukemisia on vain 90%.) Pannaan ensi kerralla se arvonta pystyyn, kunhan kehittelen jonkin palkinnon, sen kun pitäisi vissiin olla postitettavissa mahdollisesti vähän kauemmaskin varmuuden vuoksi. Ilmeisesti tätä joku muukin lukee kuin äiti!

PS. Mitäs tykkäätte uudesta värimaailmasta? Kevät on hempeää aikaa! ;)

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Remonttievästä

Vieläkin kuuluu kauhea jyryytys keittiöstä. Ei kovin nopeaa meinannut tapahtua tuo uuninjalustan pienentäminen, kun oli liian pienet vehkeet! Tänään oli isäntä näppäränä poikana kipaissut kaupasta oikein ison tykin ja johan alkoi homma sujua. Emäntä kävi sillä aikaa evakossa vastarannalla leipomassa makeita munkkeja. No menipäs nyt. Mutta tosiaan, oman keittiön ollessa vähän vajavainen (ruokapöytä olohuoneessa ja minihella) menin lainaamaan äitin siistiä keittiötä ja munkinpaistoon sinne. Kyllä niitä tulikin melkoinen kasa, ei ainakaan laihtumaan päästä.

Kirjoittelen tällä kertaa ihan muusta, kuin sorkkaraudan ja porakoneen heilutuksesta. Totesinkin jo eräässä aiemmassa tekstissä, että talkooväen houkuttelussa ovat hyvät eväät tärkeitä. Myös vakituisen väestön saa pidettyä remontin keskellä paremmalla tuulella, kun eväät ovat oikeanlaiset, siis herkulliset. Tässä on hyvä muistaa kaikkien makumieltymykset tasapuolisesti. Eilen tein sushia, joka on isännän herkkua. Itse en raakaa kalaa suuhuni mielelläni pistä, eikä se merileväkään nyt niin hyvältä maistu. Ensikertalaiselta ihan kohtuullinen suoritus, etenkin, kun en tosiaan itse niistä tykkää olleskaan ja on ravintolatuotteiden maistelu vertailuksi jäänyt aika vähäiseksi. Isäntä oli sitä mieltä, että kyllä näitä syö, vaan eivät vielä ihan ravintolatasolle yllä. :D

Sushit olivat aika epäkuvauksellisia, sen sijaan minulla on kasa ruokakuvia onnistuneista annoksista. Ruoanlaitto ja leivonta ovat mieluisia harrastuksiani, ja onneksi saan välillä myös jakaa tämän harrastuksen sekä teko- että tuhoamisvaiheessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Arjen keskellä on mukava joskus päättää viikko pieneen juhlaan ja kattaa pöytä koreaksi. Lähipiirissä alkaa itse kullakin olla ruuhkavuodet käsillä ja ruokailtamat vaativat nykyisin jo enemmänkin kalenteriin tuijottelua onnistuakseen. Extempore-grillaus- ja mässyiltamia vietetään useimmiten miehen sisarusten kanssa. Serkun kanssa kokeilemme aina jotain uutta ja ravintolatasoon on pyrkimys (siihen pääsy on sitten ihan eri asia.) Vielä me siihen ravintolapäivään osallistutaan!

Vuohenjuustorisotto, sitruuna-rosmariini -broileria, vuohenjuustosiivuja ja paholaisenhilloa osana kolmen ruokalajin illallista serkun tykönä. Jälkkäri oli onneksi raikasta.
Valkosuklaakonvehteja teimme miehen siskon kanssa tammikuussa. Täytteenä kotitekoista lemoncurdia ja testierä salmiakinmakuista täytettä. Herkkua kumpikin. 

Lapsuuden mieluisia muistoja ovat tietenkin mummun paistamat muurikkalätyt. Niitä sai etenkin silloin, kun serkkupojat olivat mummulassa yökyläilemässä. Isovanhempani asuvat muutaman sadan metrin päässä vanhempieni luota ja lapsena olin lähes joka päivä mummulassa. Sekä kotona että mummulassa oli kolmelta ruoka, ja usein soitin mummulasta kotiin kysyäkseni, mitä ruokaa äiti teki. "Ai semmosta, no mummu teki kans just ruokaa, mää syön täällä. Heippa!" Kyllä minä äiti sinunkin kokkauksiasi arvostan, ainakin nykyisin. :D

Kotona ei hirveän tarkkoja oltu juhlien ruokaperinteissä. Vappuna saattoi olla simaa ja munkkeja, mutta varmimmin niitäkin sai, kun juoksi pellon poikki mummulaan. ;) Muut juhlapäivät ovat myös olleet vähän tämmöisiä "ehkä jotain, jos ehtii, useimmiten ei" -tyyppisiä ruokansa puolesta. Teinistä asti olenkin usein tehnyt itse herkut ruokavuoden juhliin. Toki syntymäpäivät ja valmistujaiset yms ovat eri asia kuin vappu tai pääsiäinen, niissä on tietenkin ollut pöytä koreana.

Tämänpäiväiset munkit. Keittiöhulluna tykkän itse kyllä ylläpitää ruokaperinteitä vuoden juhlapäivissä, ja sima on pullotettuna tällekin vuodelle.

Joulu on vähän poikkeus, sillä vanhempieni syntymäpäivä on jouluaattona. Kyllä, kummallakin. Jouluna oli siis aina täytekakkua. Juhannuksena myös, sillä minun synttärit sattuvat juhannuksen korville. Juhannusjuustua meillä ei sen sijaan keitetty. Sitä olen maistanut ensimmäistä kertaa muistaakseni vasta anoppilassa. Muita poikkeuksia on jouluperinteessä enemmänkin; isotäti eli ukkini sisko toi säännöllisesti lahjaksi bebeleivoksia. Ne leivottiin ja leivotaan nykyisinkin sukureseptillä. Perusohje koostuu muropohjasta, kreemistä ja pomadakuorrutteesta. Tarkka ohje on sukusalaisuus. Olemme viime vuosina äitini kanssa käyneet joulun alla isotädin opissa ja homma alkaa olla jokseenkin hanskassa. Joka vuosi meinaa pomadan väri ja koostumus olla kuitenkin kokeilu, jossa ensimmäiset bebet ovat aina vähän haaleita ja valahtaneita. Mutta ei se mitään, pilalle menneet saa syödä!

Joulun 2016 bebesatoa.

Vielä pari kuvaa hyvistä remonttieväistä, toisin sanoen hyvää arkiruokaa. Muuten, mitä ikinä teettekin, älkää ostako niitä kaupan valmiiksi marinoituja lihoja. Itse maustamalla saa oikeasti paljon parempaa ja vaihtelevampaa. Toki siihenkin maustamiseen saa riippuvuuden aikaiseksi, en uskalla edes laskea, montako maustepurkkia minulla on hyllyssä. Mutta tärkeintä on, että käytän niitä kaikkia säännöllisesti!

Palsteranakkakeittoa ja halloumia. Simppeliä, mutta ah niin hyvää!
Pita-leipä täytettynä mausteisilla possusuikaleilla, fetalla, turkinjogurtilla ja satunnaisella salaatilla.

Nauttikaa ruokakeväästä, ja riemukasta vappua!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pikaliimakorjaus

Huhtikuiset terveiset pölykasasta! Viikonloppu mennä viipotti lapsenvahtihommissa ja kummitytön yksivuotissyntymäpäivillä. Paljon onnea vielä! Viikollakin on ollut ihan muut asiat kuin remontti mielessä, kun meikäläinenkin pääsi taas töihin ja isäntä on tehnyt useamman yövuoron. Ei ole jaksanut metsissä hiihtämisen ja yövalvomisten jäljiltä hirveästi uunin jalustoja purkaa. Tänään harrastuksista palatessa oli kuitenkin tupa täynnä pölyä; isäntä ei yövuoron jälkeen jaksanut lentopalloa lähteä pelaamaan, mutta sen uuninjalustan kimppuunpa oli jaksanut vielä käydä. :D Noh, nukuttaapahan ensi yönä hyvästi.

Lupasin joskus aiemmin kirjoitella ovenvaihdosta. Kirjoitetaanpas nyt, kun ei kehtaa uudempia kuvia ruveta koneelle siirtelemään tätä varten. Meillähän siis ulko-ovi ja eteinen ovat elintasopatin puolella, ja ne tullaan ennen pitkää purkamaan pois. Tässä taannoin putkia yms odotellessa lahovainumies oli kuitenkin tutkiskellut ulko-oven alustaa, ja todennut että kynnyskiveykseltä valuu vesi käytännössä suoraan oven alta seinän sisään. Ruuvimeisseli meinasi tulla pihan puolelta läpi kun eteisestä tökkäsi, sillä välissä oli vain vähän lahoa puuta ja eristevilla. Tekemisen puute kun oli, lähti ovi paikoiltaan alta aikayksikön. Yritettiin ensin nettikirppiksiltä katsella käytettyä ovea, mutta ei budjettiin sopivaa löytynyt asiallisen hakumatkan päästä. Lähimpään rautakauppaan tiemme siis kävi, sillä siellä oli varastossa sopuhintainen uusi ulko-ovi. Aikas korutonhan tuo etuoveksi on, mutta vaihdetaan joskus takaoveksi, kunhan tässä saadaan ensin lisää kahisevaa sukan varteen ja tuo 80-luvun syöpäpatti räjäytettyä ja uusi tilalle.

Vanha ovi. Ei tämä itse ovikaan enää kovin fressin näköinen ollut.

Uusi ovi. Kuinkahan kauan pysynee edes valkoista muistuttavana.

Oven vaihdossa ja lahonneen alajuoksun korjauksessa ei muuta hankaluutta tullut vastaan, mutta polyuretaanivaahto se on kyllä värkkiä ainetta. Vaikka kuinka sievästi yritettiin annostella, oli sekä emännän että isännän ruiskaus karmin ja seinän väliin turhan krouvi. Sitä vaahtoa taitaa vieläkin olla eteisessä piiiikkasen ylimmäräisiä roiskeita siellä täällä ja saatiin sitä kulumaankin noin tuplamäärä ohjeistukseen verrattuna. Kissoissa ei sentään sitä vaahtoa ollut. Yleensä työntävät nokkansa tasan sinne, minne ei pitäisi. Esimerkiksi valupäivän jälkeen meillä oli kaksi melko harmaata mustaa kollipoikaa. Lahonnut alajuoksu korjattiin termokengällä ja termopalkilla, joiden päällä se ovi nyt kököttää uretaanilla liimattuna. Kallista pikaliimaa tämmöiset termokengät tässä vaiheessa, etten sanoisi.

Oviaukon kruusauksessa meni seinälevy melko karun näköiseksi, joten vaihdoimme pilalle menneen lastulevyn appiukon varastosta löytyneeseen halteksiin. Sen verran se pomppasi valkoisiksi maalatuista vierustovereistaan, että isäntä tapetoi kyseisen seinänpätkän myöskin appivanhempien varastosta kaivetulla jämätapetilla. Niin on mukavan värinen tapetti, että suorastaan harmittaa sen väliaikaisuus. Jäi sitä kyllä vielä, jotta jospa siitä jonnekkin saataisiin vielä pätkä. Pysyvästi kyseistä tapettia ei voi ainakaan ulkoseinään panna, sillä se ei ole paperitapetti ja muuten on tarkoitus pitää seinärakenne hengittävänä. Esteettisten muutosten lisäksi pitäisi vielä se alunperin puuttunut kynnyspelti panna paikoilleen. Tuonnehan tuo huoneen nurkkaan isäntä osoitti, kun pellin sijaintia ja asennusvaihetta kysäisin...

Surkea kuva, mutta jospa tästä nyt jotenkin näkisi, mikä kuvio (pihlajanlehtiä) tapetissa on. Väri ainakin erottuu! :D

PS. Meidät löytää nyt myös blogit.fi -palvelusta, Rakentaminen-osion alta.
PPS. Lähestymme kovaa vauhtia 1500 näyttökertaa. Kun 2000 pamahtaa rikki, järjestetään arvontaa. Ei mitään hajua, mitä arvotaan. Mutta seuratkaa!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen puhdetyöt

Pääsiäisterveiset meiltä! Nyt on sitten toiselta puolelta lattia auki. Hiekka kantaupi joka paikkaan ja kahvivesi saadaan vessasta (joka on hiekan toisella puolen.) Tiskaus tapahtuu pesuhuoneessa, sillä tiskikonekin on tietenkin irti ja varastoituna olohuoneeseen/väliaikakeittiöön. Tiskikone on muuten semmoista luksusta, jota ei edes tajua ikävöivänsä ennen kuin sen on menettänyt. Onneksi vain hetkeksi. Aionkin seuraavaksi noudattaa äitini ideaa ja ostaa kertakäyttöastioita. Eihän käsin tiskaamisessa mitään ongelmaa ole niin kauan, kun on kunnollinen tiskiallas, mutta pesuhuoneen lattialla kykkiminen on maaliman viheliäisintä ja epäergonomisinta puuhaa.

Pääsiäisen riennot ovat vähän viivästyttäneet projektia. Ei aina voi vain lapioida hiekkaa ja hakata betonia, välillä pitää vähän seurustellakin. Mutta tämä hiekka ja remonttikaverit meinaavat kiristää pinnaa, niinpä välillä on etenkin isäntä tehnyt kahdentoista tunnin päiviä. Kissoilla, etenkin paksukalloisemmalla, on ollut pakkomielle päästä pissimään hiekkaerämaahan, jota myös eteiseksi kutsutaan. Pääsevät valitettavan helposti itseään toteuttamaan, kun joko ulko-ovi tai joku ikkunoista on jatkuvasti auki ja ihan joka hetki ei ehdi karvapalloja valvomaan. Ensin kannettiin purut, sitten betonia ja sen jälkeen hiekkaa ulos talosta ja traktorin kauhalla peräkärryn kyytiin. Minä ajoin rattoria ja meijän nurkat on vielä ehjät!

Vasemmalla Leino ison jalkansa kanssa. Kuva keittiöstä ennen betonin purkua.

Lisäpäänvaivaa tuli keittiössä vesiputkista, jotka olikin vedetty pihalta tähän vanhalle puolelle eikä uudemmalle. Myös lämmityskattila ja sille muurattu laaja jalka tuottavat työtä. Parhaillaan joukkiollinen J-jäseniä (eli mies, appi ja miehen kaksi velikultaa) hakkaavat päitään yhteen ja ovenkarmia irti, jotta Leino-merkkinen lämmityskattila saadaan ulos talosta, jossa joka kynnyksellä on tällä hetkellä korkeutta vähän vajaa 40 cm. Uuneille muuratut jalustat jäävät 20-30 senttiä uuden lattiatason yläpuolelle, joten niiden kokoa joudutaan muokkaamaan. Osassa nimittäin uuni on leveämpi kuin jalustansa, keittiössä taas jalustalla mahtuisi telttailemaan. Pikkujuttuja!

Oranssit ovat vesiputkien suojaputkia. Noista puruista löytyi hiirenraato ja niin paljon kakkaa, että myyräkuume olisi lähes satavarma ilman hengityssuojainta.

Purkulaudoista on sentään päästy helposti eroon. Naapuri haki muovimaton alta puretut lattialankut pois, niistä meni purkaessa osasta pontit rikki, mutta kuulema ulkorakennuksiin käyvät vielä lattiaksi. (Naapuriin löydät tästä: Hirrenpäitä lukemassa.) Lahonneet alajuoksut ja muut käyttökelvottomat puretut raakalankut ja laudat poltimme eilen pääsiäiskokossa. Ne mokomat tappelivat vastaan ja nyt minulla on reikä oikeassa jalkapöydässä ja muutenkin jalka hellänä. Pudotin naulaisen lankun siihen tietenkin. Eniten harmittaa kumisaapas, johon tuli reikä. Huomenna alkaa työt ja olisi saappaille käyttöä, mutta ei ne soilla ja metsissä reikäisenä hyödytä. Jospa sitä paikallisesta rautakaupasta löytyisi uudet, voisi nämä vanhat jättääkin remonttisaappaiksi. Mutta jes, töitä! Remonttikin etenee paremmin, kun on rahaa, millä maksaa se. :D Iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Burn baby, burn!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Talkoohenkeä

Alkaa kohta olla hanget muisto vain, sen verran rivakasti tänään on satanut vettä täällä päin. Erinomainen päivä ottaa pitkät torkut kissan kanssa sohvalla. :D Meillä oli oikein aktiivinen viikonloppu, joka taisi ottaa vähän voimille. Perjantaina oli nimittäin lattianvalutalkoot. Torstai meni talkooevästä laittaessa ja muutenkin valmistellessa. Lauantaina kävin haaveilemassa lisää Rakentajamessuilla Oulussa. Osallistuin myös muutamaan arvontaan, toiveissa on voittaa 5000 eurolla ikkunoita. Minulla on kuitenkin tuota onnea rakkaudessa niin paljon, että arpaonnea ei ole jäänyt ollenkaan, vähän epäilen voittomahdollisuuksiani...

Mutta niistä valutalkoista. Jännitti viimeiseen asti, pystytäänkö valamaan sovitusti perjantaina, sillä ne murheenkryynit lattialämmitysputket venyi ja vanui maailmalla ennen kuin lopulta torstaina saapuivat. Isäntä ne sitten perjantain vastaisena yönä asenteli paikoilleen. Appiukkokin siinä kävi öisiä hämärähommia kaverina tekemässä, kun meinasi välillä jo epätoivo iskeä. Raudoituksia ja niitä putkia kiinnitellessä päästiin tekemään surrausharjoituksia. Eihän ne ihan hyvin aina menneet, onnettoman näköisiä viritelmiä, mutta jospa ne betonin sisässä pysyisivät. Koeponnistus meni onneksi hyvin ja paineet putkistossa pysyivät kohdallaan yön yli.

Asennettua lämmitysputkea. Mustat pylpyrät ovat raudoituksen kohottamiseen tarkoitettuja.

Talkooväki oli täsmällisesti paikalla perjantaina aamuyhdeksältä. Päätimme tosiaan myllätä betonit itse, enempi päänvaivaa tuli sen saamisesta sisälle. Päädyimme lopulta kantamaan sen sankoilla, sillä suoraan kottikärryyn kippaaminen ei tullut kyseeseen. Siinä olisi ovenkarmit lähteneet mutkissa matkaan. Nopeaahan tuo pari huonetta tuli tehtyä, kun talkooväkeä saatiin kiitettävästi paikalle. Appiukko mylläsi apulaismyllärin kanssa, neljä emäntää kantoi sankkoja pihalta sisälle, missä isäntä otti ne vastaan ja isäni tasoitteli ja liippasi. Etukäteen miesväki puheli, että tulee sankoilla kanto raskaaksi, eikä ainakaan täyteen kannata niitä panna. No mitä tekee emännät, lapioi sankot täyteen ja aina satsin viimeiset suorastaan piripintaan. :D "Tämähän käy ihan kahvakuulaharjoituksesta", tuumasi miehen sisko kun tyytyväisenä sankkoja kanteli. Isä ihmetteli sisällä, että kyllä nuo aika riskejä emäntiä ovat. Eihän me ihan hentovartisimmasta päästä olla, (paitsi ehkä äiti, mutta hän käy kuntosalilla) joten sietää tästä Justiina-mallin rakenteesta jotain hyötyä ollakin.

Talkoolaisten houkuttelussa ovat oikeanlaiset talkooeväät tärkeitä. Pullien lisäksi tarjosin kahvitauolla feta-pinaatti-parsapiirasta ja työn valmistuttua jauhelihakeittoa ja kotitekoisia sämpylöitä.

Loppujen lopuksi meillä ei montaa tuntia mennyt, taidettiin olla puoli kahden kieppeillä aika lailla valmiita. Toki hiertäminen piti vielä tehdä, kun betoni ensin vähän kuivahti. Iltapäivä meni lähinnä jälkiä siivotessa, sillä kengissä kantautui tietenkin iso kasa mutaista betonia sisälle. Emme viitsineet suojata lattioita, sillä ne puretaan kuitenkin kohta pois. Vinkkinä, että vähän kuivahtanut betoni (suurimpia kokkareita lukuun ottamatta) lähtee näppärästi varrellisella lattiaharjalla irti ja kasaan. Seuraavana yönä nukutti kyllä hyvästi. Myös kissat olivat jo iltapäivällä sen näköisiä, kuin olisivat kovasti tehneet hekin töitä ja ketarat oikosena makasivat sohvalla sikiunessa.

Onneton talo, jonka valuissa ei koskaan ole kissantassunjälkiä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

(Kevät)valoa tunnelin päässä

Nyt on kyllä emäntää laiskottanu, olipahan semmonen kirjoituspaussi! Vaan kun tuntui, ettei meillä mitään tapahdu... No van päästiinpähän sitä eteen päin välillä näissä remonttitouhuissakin. Niistä lattialämmitysputkista saatiin sitten lopulta tarjouksia, ja selkeästi eritellyn kohtuuhintaisen tarjouksen ja hyvän viestinnän ansiosta päädyimme lopulta naapurikunnan firmaan. Ihan hyväkin, että oli vähän paussia näissä talotouhuissa, isäntä sai kandiakin vaihteeksi tehtyä.

Tämän mieltä painaneen putkihomman selkiydyttyä on pihalle ilmestynyt myös ristikot valuhommia odottamaan ja lattialämmityksen syöttöputkia varten on suojaputket jyrsitty eristeeseen luikertelemaan. Lisäksi valua varten on seinille vedetty reunanauhaa, joka mahdollistaa kelluvan betonilaatan  kutistumisen ja laajenemisen rauhassa ilman vaaraa vaikkapa rikkoutuvasta kivijalasta. Tarkempia teknisiä yksityiskohtia kannattaa kysyä joltakulta muulta. :D

Reunanauhaa

Reunanauhan ja suojaputkien asennusten jälkeen pantiin loputkin eristelevyt paikoilleen ja suodatinkangasta päälle. Kun sais vielä ne itse lämmitysputket ja betonivermeet... Mietittiin ensin, että tilattaisiin betoniauto, kun kokemattomille ei ihan tuo myllättävän betonin määrä suhteellistunut. Muutamat siilot, navetat, hallit ynnä muut piiiikkuisen isomman alan lattiat valaneet isukit kuitenkin tuumasivat, ettei siinä nyt niin kauan mene, vaikka itse mylläisi betonin ja sitä paitsi tällä valumäärällä siinä voi jo jotain säästääkin. Ja onhan sillä murskeella muutakin käyttöä, että jos lavallisen eli parikymmentä tonnia mursketta tilaa, niin aina se johonkin pihasta häviää. Niin, kyllä sille varmasti käyttöä on, mutta mahtuukohan tuossa meidän pikkupihassa sitä ennen mitään tekemään. Tosin tämäkin on taas niitä asioita, ettei oikein suhteellistu, kuinka paljon tilaa se 20 tonnia oikein pihalle kipattuna vie...

Siinä se nyt betonia odottelee.
Joka tapauksessa sekä sorakuorman että putkien pitäisi nyt saapua hetkellä minä hyvänsä. Tuli kiire tilata se sorakin, ennen kuin kelirikko syö kujasta kantavuuden. Isit, veljet ja satunnainen määrä riskejä emäntäihmisiä saapuu talkoisiin viikon kuluttua, jos vain tarvikkeet ovat paikalla. Säpinöitä odotellessa ehti jo ulko-ovikin vaihtua, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Mahtavaa viikonloppua kaikille!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mateleva maaliskuu

Hohhoijaa. Eipä oikein remontti etene eikä muutakaan tapahdu. Remppahommissa seuraava askel olisi lattialämmitysputkiston asennus ja valuhommat. Ne on tarkoitus tehdä itse, mutta kuten viimeksi mainitsin, totesimme kuitenkin tarvitsevamme vähän suunnitteluapua ja tarvikelistan. Myös koeponnistus eli eräänlainen putkiston rasitustesti tulisi asennuksen jälkeen tehdä ja siinä tarvitaan ammattimies. Isäntä on parista paikkaa kysellyt tarjouksia tarvikkeista ja ammattiavusta, mutta ei ole vastauksia kuulunut! Ihmettelen tässä, että noinkohan ne osaavat meillä päin sähköpostia ja yhteydenottokaavakkeita lukea ollenkaan. Yhden firman kanssa ollaan jo vähän enempikin oltu juttusilla, mutta sieltä tuli tarjous vain osasta tarvikkeita, ei kuulema kaikkia saaneet samasta paikkaa. Nyt on vallinnut syvä hiljaisuus kun isäntä kyseli hintoja lopuille materiaaleille sekä työlle. Minulla on semmoinen kiltti mies, pelkää jo, että hän oli liian vaativa asiakas ja pelästytti poloiset putkimiehet. :D

Hirveän vaikeaa tämä remontointi, tai siis nämä odotteluvaiheet. Minulla on nimittäin ihan kauhea sisustusvimma. Netti ja kirpparit olisivat pullollaan kaikkia rintamiestaloon sopivia huonekaluihanuuksia, vaikka meinaa entisiäkin olla liikaa... Ikealaiset roviolle ja kokopuuta tilalle mahtaa olla motto muutamat seuraavat vuodet. Keittiössä puuhatessa käy joka kerta mielessä, kuinka mukavaa olisi saada itselle sopiviksi suunnitellut kaapit, nyt on joka kerta kakkuvuoat ynnä muut hukassa, kun tuo nurkkakaappi nielaisee ne syövereihinsä. Eli kaikenlaisia parannuskohteita löytyy, ainakin jos minulta kysytään. Onneksi voipi aina välillä hipasta kyläilemään sukulaisten tykö. Kummitytön kävelyharjoituksia seuratessa unohtaa hetkeksi remonttihaaveiden ja huonon työtilanteen heikon yhteensopivuuden ja pääsee irti siitä sisustusvimmasta. Etenkin, kun katsoo vierestä samaisen tytöntyllerön sormiruokailua. Mielessä on myös sohvani kunto sen kerran jäljiltä, kun 3 v. isosiskonsa toimi koemaistajana äitinsä ja minun suklaakonvehtikokeiluissa.

Äksöniä odotellessa olen sen verran saanut kevätauringosta virtaa, että kylätalolta adoptoitu peikonlehti sai uudet mullat. Myös kaupasta ostettu santtu (eli ovatkos nämä nyt paavalinkukkia/saintpaulioita) sai violettien kukkiensa vastapainoksi retronvärisen keltaisen ruukun. Vielä kun saisi kesäkukkien ym siemenet esikasvatukseen. Alkaa olla jo kiire! Välillä on pitänyt pitää perinnöstä huolta, eli toimia työnjohtajana isän ja pikkuveikan harvennustyömaalla. ;) Melko tyranki olen, valmiille nuotiotulille menin makkaranpaistoon. Itse olen moottorisahan kanssa aivan onneton, olen sitten klapikoneen äärellä rankoja nostelemassa kunhan se aika tulee. Mutta noihin työnjohto/suunnittelupuolen hommiin löytyy ihan koulutuskin!

Kevätauringossa nämäkin männyt näyttävät ihan hyviltä. Ei pidä liian tarkkaan katsoa.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kevättä rinnassa

Terveisiä sairastuvalta. Oli jotain harvinaisempaa sorttia olevia flunssapöpöjä liikenteessä, sillä ensimmäistä kertaa varmaan kuuteen vuoteen myös minulla nostaa lämpöä. Puhutaan aina siitä miesflunssasta, mutta kyllä se meillä on niin päin, että mies tekisi remonttia varmaan vaikka kuumetta olisi, rouva sen sijaan huutelee sohvan pohjalta pienessä kurkkukivussa kuin Aina Inkeri Ankeinen konsanaan. Noh, sentään kuumeessa ei isäntä remonttia tee, mutta loput Fuktisolit ovat nyt paikoillaan. Seuraavaksi pitäisi koverrella niihin eristelevyihin urat, jotta lattialämmitysputket saadaan kohdilleen makkarin ja olohuoneen väliltä. Suunnitelma ja tarvikelistakin lattialämmitykselle tarvittaisiin, mutta ei ole vielä niistä kuulunut mitään lupauksista huolimatta. Porasimme lämmitysputkien läpivientiä varten kivijalkaan reijät jo aiemmin, minullakin oli hirveän vastuullinen rooli betonin kastelijana. ;)

Ideana on yhdistää nykyiset makuuhuone ja olohuone yhdeksi isoksi olohuoneeksi ja ennen pitkää rakentaa yläkerta ja sinne makuuhuoneet. Näin saadaan sitä paljon perään kuulutettua tilaa tänne, minussa on vähän pohjalaisverta ja iso ego enkä loputtomiin ihan pikku huusholliin mahdu. No ei nyt niinkään, mutta olemme aika sosiaalista sakkia, kuten talon entinen omistaja huomasi muuttopäivänä. Yhtäkkiä oli piha täynnä autoja ja muutama muksu jaloissa. Meillä on tapana lähinnä miehen sisarusten kanssa kokoontua minne suinkin sovitaan ja yleensä sitä tilaa on löytynyt hänen siskonsa luota. Mukava olisi välillä vastaemännöidä! Näin ollen sitä oleskelu- ja majoitustilaa tarvitaan. Ja iso keittiö, sillä kokoontumisiin kuuluu usein hyvä ruoka!

Aina ei kuitenkaan jaksa olla sosiaalinen, siksi on mainio juttu, että meiltä löytyy käytännössä kotiovelta lenkki- ja hiihtomaastot. Ladulle on pikkuisen matkaa, olisiko pari-kolme kilometriä nyt, kun Tervareitistö on ajettu latukoneella. Ladulle minua ei saa enkä edes monoja omista, mutta maanantaina kävin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa metsäsuksiani ja hiihtelin pitkin naapureiden peltoja. Keli oli niin mahtavan aurinkoinen ja keväinenkin, että tämmöisellä sohvaperunallakaan ollut oikein muita vaihtoehtoja sisäisen palon edessä. Auringon puolella olikin erinomainen hankikanto ja sopivasti vähän uutta lunta päällä niin, että metsäsuksella syntyi hyvä luomulatu. Varjon puolella sen sijaan hanki upotti ja kolmasosa hiihtolenkistäni muistuttikin enemmän lumikenkäilyä. Vanhastaan kouluhiihtoa kammoavana syytänkin hivenen venähtänyttä ja äkkiseltään erittäin hikistä hiihtolenkkiäni tästä flunssanpoikasesta. Teletapit sanovat kuitenkin: "Uudestaan!"

Pettävän idyllistä. Pitää kyllä tampata itselle uusi latu, kunhan happi kulkee taas.
Saapa nähdä, millaiset hiihtokelit ensi viikolla on, nyt on toista päivää niin lauha, että lumet tippuivat katolta ja taivaalta tulee pelkkää märkää räntää kinttaan kokoisina hiutaleina. Hyvä keli sisähommille ja sisustusunelmille siis. Mukavia sisustuskuvia olen katsellut mm. Pilviraitti-blogista ja käytännöllisempiä neuvoja rintamamiestalojen tee-se-itse -miehille ja -naisille löytyy täältä. Keväistä maaliskuuta!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Lisäkivennäisiä ja pullantuoksua

Meidän yli-innokas remonttimies joutui tänään viskomaan jo kerran ulos nakattua hiekkaa takaisin sisälle. Isäntä oli niin tehokkaasti tyhjentänyt olohuonetta hiekasta, että tuleva lattia olisi laskenut jo vähän liikaakin. Meinasi kiire tulla paikkauspuuhissa, sillä isäni kävi traktorin ja kärryn kanssa hakemassa ulos viskotut hiekat ja betonit iltapäivällä pois. On muuten tuulisella säällä melko tympeää puuhaa lapioida hienoa hiekkaa etukuormaajaan, onneksi enimmät nousivat kauhalla sujuvasti ja vain vähän seinän vierustalta autettiin lapiolla. Takapihalle mahtuu Valmetti nippanappa ilman paripyöriä nyt, kun suurin osa pihlajista on kaadettu.

Isä se kävi eräänä iltapäivänä nämä kaatelemassa.

Sisällä hiekanpöly on nyt levinnyt tehokkaasti joka paikkaan parin päivän ajan, sillä olohuoneen ja keittiön välissä ei ole suljettavaa ovea ja jesarikin antaa periksi kun riittävän monta kertaa muovia joutuu raottamaan. Tänään tuo vähän nuhainen remonttimies avasi joskus menneisyydessä seinän sisään jätetyn oven olohuoneen ja makkarin väliltä. Näin olkkarin ja keittiön väliset muovit pysyvät toivottavasti tiiviimmin kiinni, kun kulku siitä loppuu. Joka paikassa on tomukerros, vaikka melkein joka päivä on imuroitu ja pölyjäkin pyyhitty noin 200% normaalia tehokkaammin... Kunnon siivousta en olekaan kehdannut suorittaa muualla kuin vessassa sitten joulun, pieni puolankalainen minussa tuumaa aina siivousta miettiessäni, että mitäpä se hyvejää.

Ajan myötä kaadetaan koko seinä, nyt on vain kulkuaukko osviitaksi tilan koosta.

Arkeologinen löytö, vanha tapetti. Melkoisen railakas vihreä tässä, taidamme itse suosia neutraalimpaa linjaa.

Meillä on useimmiten semmoinen työnjako, että isäntä huolehtii remontista ja minä remonttieväistä. Voipi olla, että eväissä on vähän ekstramineraaleja tällä haavaa, mutta siitä huolimatta on meidän keittiössä tälläkin viikolla leivottu piirakkaa ja kakkua. Sen verran emäntää minusta löytyy, että vierasvara pitää olla, ja viime aikoina sitä onkin tarvittu kun näitä apukäsiä tuppaa dimexit päällä ramppaamaan harva se päivä. Hyvä vaan, että on apuja! Ja eipähän tarvi niitä pullia ja kakkuja ite syödä niin paljon, leipoisin minä niitä vaikkei ketään kävisikään. Oikein heruttelevan omenapiirakan kuvan meinasin laskiaisen kunniaksi tähän lisätä, mutta tekniikka ei ole ystäväni ja niinpä jää kuva tällä kertaa välistä. Pitkiä pellavia ja iloista laskiaista!