Uusia näkymiä

Vähän tuli taas blogitaukoa. Syksy ollut pelkkää työtä ja sienestystä, välillä yhtä aikaa, ei oikein muuta ole ehtinyt! Pihakin retuperällä. Kunhan tämä suppilovahverokausi loppuu, voi keskittyä muuhun. Vaikkapa umpihankihiihtoon ja jouluaskarteluihin.

Näkymät on melko samat kuin ennenkin, mutta välissä oleva lasi aika paljon vähemmän likainen. Sentti pölyä ja kärpäsenkakkaa lähti vanhojen ikkunoiden myötä kartanolle kun Tiivin miehet kävivät asentamassa keittiöön ja olkkariin (siis vanhalle puolelle) uudet ikkunat. Ja mitkä ikkunat! 💖 Siis, kyllähän minä tiesin, että hyvät niistä tulee kun on tämmöinen sisustuksen ammattilainen (HAH!) päättämässä, mutta härtsyykeli kun tuli avaruutta tiloihin! Vanhat ikkunat olivat kaikki samankokoisia, niistä oli varmaan kultaisella 80-luvulla saatu jonkinnäköinen kimppa-alennus, sillä etupihalle antavaa keittiön ikkunaa oli silloin jopa pienennetty. Nyt keittiössä on rintamamiestalojen perinteisen tyylin tapaiset ikkunat ja valkoiset puitteet, jotka todellakin kirkastavat talon ilmettä. Pienennetty ikkuna on palautettu 50-luvun kokoonsa. Olkkarissa sitten vähän reviteltiin. Ikkunoiden leveys säilyi, mutta jo huonekorkeuden muutoksen vuoksi lisäkorkeus oli paikallaan. Jälkeen päin katsottuna takaseinän mittasuhteet ovat ulkoa päin jokseenkin... mielenkiintoiset. Noh, ihan sitä 50-luvun minimalismia ikkunat eivät t-mallinsa kanssa ole, mutta muuten oikeinkin makuumme. Nyt näkyy peltomaisemat, ja onpahan joku lasipinta riittävän alhaalla, mihin pikkuvieraat voivat tahmaisia sormenjälkiä jättää... Takapihamme on muutenkin sen verran kapea suikale, että näitä ikkunoita tuijotellaan lähinnä sisältä käsin.

Aamulla töihin lähtiessäni maisema näytti tältä.

Töistä tullessa kävi pihalta vähän vähemmän vinkka.

Keittiön kalustus alkaa olla valmis. Kuiva-ainekaappi saatiin paikalleen aikoja sitten, ja siihenkin olen aika ihastunut. Myös anoppi suurperheen emäntänä vaikutti tykkäävän! Ensin näytti, että eeeihän sitä kaappia mitenkään täyteen saa, mutta kaksi leveää sisälaatikkoa olivat äkkiä täynnä eri jauhoja, linssejä ja puurotarpeita, sokerisorteista puhumattakaan. Osan kohdalla kyllä mietin, että mitä minulla on oikein päässä liikkunut kun olen moista ostanut ja toisten kohdalla olin selkeästi unohtanut, että tuotetta oli jo kaksi pussia ennestään. Kuiva-aineet ovat olleet vähän levällään/haudattuina kaapin perukoille, josta johtuen ruokaomaisuuden kokonaiskuva ei ole oikein hahmottunut viime aikoina.

Uusi lempilapsi. Ei leiju ilmassa, jalat vaan piiloutuvat kuvassa.

Kiitettävästi kaapin alalaatikoita täyttivät myös keittiöhärpäkkeeni, töpselillä varustettuja vempaimiakin on jotenkin päässyt kertymään, samoin 12 hengen kahviastiastolle on lopultakin joku järkevä paikka. Jokainen parikymppinen tunnetusti tarvitsee 12 hengen kahviastiaston! Noh, iso astiasto on ollut ihan oma toiveemme, ja onpa tuota lainattu esimerkiksi lähipiirin juhliin. Tästäpä silti kohta entisen nuoren vinkki teille kummeille, tädeille, sedille ja muille sukulaisille: nuoren valmistujais-/rippilahjaksi suosittelen ostamaan vaikkapa Teemaa tai muuta sarjaa, jossa on passelin kokoiset ja simppelit mukit arkikäyttöön, mutta riittävän arvokkaan näköiset myös juhlapöytään. Ylimääräinen vierasastiasto pikkukuppeineen etsii nykyasuntojen kaapeissa paikkaansa, jota ei ole. Lisäksi yhä useammin nuorilla on jo oma tyylinsä myös astiavalinnoissa. Hankintakustannuksissa säästetään toivomalla tiettyjä lahjoja vaikkapa valmistujaisten yhteydessä ja etsimällä kirppareilta. Enimmäkseen meiltäkin on onneksi kysytty, keräämmekö jotain tiettyä astiasarjaa, joten kovin erilaisia yksilöitä ei kaappiin ole päätynyt. Samaa sarjaa voi sitä paitsi yhdistellä, vaikka kaikki osat eivät olisikaan samanvärisiä. Sehän se tilaa vie kun erimallisia mukeja, kuppeja ja asetteja alkaa kertyä ja lahjaksi saaduista tahtoo olla hankala luopua. Erikoisempia mukiyksilöitä tai astiasarjoja voi sitten jokainen keräillä, jos/kun materiaan on mahdollisuus. Kaapin perällä pyörivät lahjamukit ovat hukkaan heitettyä rahaa ja tilaa. Jos nuori ei tiedä sanoa mitään astiasarjaa, osta kattila/paistinpannu ja kapusta. Niitä tarvitsee aina. Kunnon kokkiveitsi on myös hyvä ja harvakseltaan saatu lahja, leikkuulaudasta ja patakintaista pitäisi antaa kekseliäisyyspalkinto.

No niin, meni vähän ohi aiheesta. Kehuinko jo tilavaa keittiötä? Juu, siinä onnistuimme, että entiseen verrattuna kaappitilaa tuntuu olevan rutkasti enemmän, vaikka yläkaappeja ei ole ollenkaan. Suosittelen laatikostoja, ei tarvi kontata niistä nurkkakaapeista kattilankansia etsien. Mietimme u-käännöskeittiömme nurkkia, pitkään ja hartaasti. Toiseen nurkkaan oli selvää, että hella tulee sinne. Toiseen sen sijaan ei järkevää ratkaisua tuntunut löytyvän. Nurkkaan sijoitettavia vetolaatikoita on, mutta ovat kalliimpia kuin tavalliset. Päädyimme kuitenkin semmoisen ottamaan, ja nyt olen erittäin tyytyväinen. Saihan siihen taas vähän lisää rahaa menemään, mutta mielestäni saavutettu lisätila oli pitkässä juoksussa hinnan väärtti. Toinen, mihin upposi ylimääräisiä pennosia olivat pöydän kanteen tulleet kääntyvät pistorasiat. Ikkunat ja mahdollisesti tulevaisuudessa seinän suojaksi lisättävä takalasi piirittävät keittiötasoja siinä määrin, ettei seiniin ihan helpolla olisi normaaleja pistorasioita saanut. Nyt näitä painalluksella esiin kääntyviä (eivät pomppaa kovin ylös, kääntyvät vain paikallaan) rasioita on kolme, ja niissä on kaikissa kaksi pistokepaikkaa sekä usb-kaapelin paikka. Riittäisköhän ne?

Kuka kerkesi murustella pöydälle?

Ovet (voiko laatikon etuseinää sanoa oveksi? Onhan siinä kahva...) halusimme alunperin massiivipuisina, mutta hintavertailun ja suunnittelun myötä päädyimme viiluoviin. Massiivipuisia kun ei olisi voinut sileinä tehdä puun elämisen vuoksi. Kaapit meille toimitti paikallinen perheyritys Omtek Muhokselta, täytyy kehua asiakaspalvelua ja joustavuutta! Kunnon havaintokuvat ja suunnittelu avittivat päätöksenteossa ja valinnoissa sekä vahvistivat mielikuvaa, että haluamamme näköinen keittiö tästä on tulossa. Toinen paikallinen yritys ei vastaavaa tarkkuutta tarjonnut ja isommalta yritykseltä sitten puuttui joustavuus erityistoiveiden suhteen. Ihan peruskomponenteilla kun ei remonttikohteessa aina ongelmia selätetä... Nyt olen pari kuukautta ehtinyt testaamaan, ja täytyy sanoa, että olen minä pätevä keittiösuunnittelija! Ainakin, kun ammattilainen viime kädessä ottaa mitat ja piirtää ideat kaavoiksi. :D

Näkymä eteisestä päin.
Liesituulettimen taustassa on päästetty jälleen diy-ihmiset valloilleen.
Materiaalina koivupelkkalauta. Homma siltä osin vähän vaiheessa.

...ja toiseen suuntaan. Huomatkaa mahtava kuvanlaatu.

Tiskialtaalta tuleva viemäriputki piti jotenkin saada piiloon. Ratkaisuna tuommoinen laatikko, jonka päällä uskaltaa istuakin. Sinne saa kivasti piiloon myös tavaraa. Tai saisi, jos ei ne olisi koko ajan siinä päällä estämässä kannen aukaisua... Mies teki rungon, Omtek toimitti levyt, jotta natsaavat keittiön muihin kalusteisiin.

Kuvissa keittiö saa valokylpyä, ja pöydät ovat kummallisen siistit. Ei vastaa todellisuutta, räjähti käsiin heti, kun kuvat oli otettu! Nyt kun vielä sähköt saisi, roikkavirityksillä mennään...

Neljän seinän sisään

Heissan!
Sen verran kiirettä pitänyt, että eipä ole ehtinyt oikein blogijuttuja ajatella. Tai no, mies on ehtinyt ajatella, mutta eipä hän niitä yleensä kirjoita, eikä ehtisikään, että se siitä... Eli monenlaista on alkukesästä ehditty touhuamaan mutta eipä juuri mitään muulle maailmalle kertomaan! Ensinnäkin, nurkat tyhjeni, kun saimme lopultakin tilattua jätelavan. Mikä ihana näky!

Melko täyteenhän se tuli. Isännällä oli vapaapäivä, minulla ei. Raukka oli yksin täyttänyt melkein koko lavan, kun tulin töistä kotiin. Muutamat painavimmat tavarat, lähinnä muinaisia, homeenhajuisia huonekaluja varaston perältä, nostelimme illalla yhdessä lavalle. Tunnelma oli aika seesteinen tämän suorituksen jälkeen... Muutama jätesäkillinen siihen vielä purua jäi, pitäisi kehdata kiikuttaa ne katteeksi kukkapenkkiin. Lautakasa ensimmäisessä kuvassa on sittemmin siirtynyt keittiön seinään.

Olotila jätelavan täytön jälkeen. Tai oikeastaan joka päivä.

Juhannuksen remontti-reiska oli tienaamassa. Minulle oli äiti tehnyt synttärikakkua, jota sulateltiin pienellä päiväkävelyllä. Hakkuuaukea on kyllä kylvetty, vaan eihän ne vuoden-kahden ikäiset pikkutaimet kuvassa vielä mihinkään näy, niinpä tallustelimme kuumaisemassa:

Äitillä tietenkin kamera matkassa, mihinkäs sitä ilman.

Siinäpä se suunnilleen ainoa hengähdystauko olikin. Juhannuksen jälkeen hommat jatkuivat. Keittiön seinät laudoitettiin ja päälle tuli huokoleijona-levy. Osalta seinää puuttuu levy vieläkin, tämä paksumpi sortti kun oli tilaustavaraa eikä tietenkään osattu tilata kerralla riittävästi. Ajattelimme ensin, että vedetään sähköt pintavetona 50-luvun talon tyyliin sopivasti, mutta keittiön pistorasioiden ja valojen sijoittelu tekivät siitä liki mahdotonta, johtoja kun olisi mennyt rumasti sikin sokin pitkin poikin (okei, saattoi siihen olla joku teknisempikin syy, remontti-reiska ei ole nyt vieressä valaisemassa asiaa.) Niinpä johdot tulivat levyjen alle putken sisään. Tästä syystä levyn piti olla paksumpaa, jotta siihen saattaa kaivertaa pienen kolon johdoille. Uudet ikkunatkin saadaan elokuussa, mikä huomioitiin levylaskelmissa, uudet ovat nimittäin eri kokoiset kuin vanhat. Jälleen uusi rahareikä, mutta toisaalta, onpahan sitten laitettu kaikki kerralla nätiksi, perusteli isäntä.

Seinät maalataan Uulan sisustusmaalilla. Huokoleijonan päälle tuli sitä ennen vielä makulatuuripaperi. Levyjen väleihin paperin alle tuli kuittinauhaa, jotta seinän vähän eläessä ilmojen vaihdellessa tapetti ei repeä. Taitolaji sekin, nauhanmokomat meinasivat ensin mennä ryppyyn. Lisäksi luimme eräästä toisesta blogista, että kuittinauhat olisi kannattanut repiä, jolloin niiden reunat eivät näy juurikaan tapetin alta. Noh, toisella kertaa sitten. Eihän tuo omaan silmään niin pistä.

Uulan sisämaalit sävytetään Tikkurilan karttoihin, ikkunaseiniin tuli sävy Lime L385. Muille seinille olin alunperin valinnut värin Seljankukka Y388, mutta eihän ne valitut värimallilaput tietenkään mukaan kauppaan sattuneet, niinpä muistin väärin ja väriksi tuleekin Jasmiin F503. Kotona sitten katseltiin lappusia ja limenväristä seinää, että taisi vahingossa tulla oikeastaan paremmin yhteensopiva sävy ostettua. Toisella puolen taloa on myös suunniteltu räväkän väristä ikkunaseinää ja samaa valkoista sitten muihin seiniin. Kuvissa limeseinät näyttävät ihan myrkynvihreiltä, sävy on jokseenkin parempi ja luonnollisempi livenä katseltuna!

Remonttievästä väliin. Hella on seilannut pitkin keittiötä, mutta on sentään saatu pidettyä toiminnassa, mikä on tietenkin pelkkää plussaa. Mm. tätä kananuudelikeittoa on syöty, onnistuin jopa löytämään marketista misotahnaa lientä varten. Tällä viikolla tuli uudet keittiönkalusteetkin ja perjantaina saimme asennettua uudet, integroidut lieden ja uunin. Lisää keittiökuvia ensi kerralla. Kalusteet on melkolailla paikoillaan,  mutta kuiva-ainekaappi siellä vielä seilaa kun odottelee huokoleijonia ja seinän valmistumista. Vähän voisi ilma viiletä, aika hikistä puuhaa asennella laatikostoja ja ihan vaan siivotakin kun ulkona on 27 astetta lämmintä (ja sisälläkin lähes) ja sadekin tuntui lähinnä, kuin joku olisi nakannut löylyä kiukaalle... :D

Kevään kasvirumba

Niin, ne puutarhamessut. Hattua täytyy Ruukkiin päin nostaa, olipahan kotipuutarhurille ihan riittävästi katseltavaa (ja ostettavaa...!) Harmikseni kotikylän kevätkirppis ja taimitori oli just samana päivänä, olisin voinut käydä vähän taimia vaihtelemassa kylän emäntien kanssa. Naapurin Henna otti minun ylimääräisiä orvokintaimia kuitenkin mukaan omien myytäviensä sekaan, mutta kuulosti, että ei ollut taimikauppa käynyt kovin vilkkaana kellään. Keskenään saatiin sitten taimia vaihdella, käyhän se niinkin! :D

Piki olisi aamulla ollut myös lähdössä. Kirpputorille myytäväksi, vai messuvieraaksi hevoskeskuksen menoa ihmettelemään, sitä ei suostunut kertomaan. Ilmeestä päätellen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, kuitenkin. Kissat jäivät sentään kotiin, messuseuraksi lähti pari hortonomia elikkäs äiti ja serkkulikka. Pitäähän ne olla asiantuntijat matkassa. Talon toiselta ihmisasukilta tuli toive, että jos tyrnipensaita tulisi reissulta kotiin. Lähdin katselemaan myös jotain sopivaa, vähän isommaksi kasvavaa pensasta aitalle auringonsuojaksi.

Joo, lähti sieltä tyrnipensaita... Oli uusia lajikkeita nimeltään Eva ja Otto, hortonomit epäilivät että voisivat olla vanhoja lajikkeita kestävämpiä eräälle kasvitaudille, joka tyrnejä on puutarhoissa viime aikoina vaivannut. Sitten tuli osteltua vähän heräteostoksia. Auringonsuojaksi valikoitui lopulta pähkinäpensas, siis euroopanpähkinä. Syötävä osa näistä kulkee nimellä hasselpähkinä. Pähkinät kuulostivat olevan ristipölytteisiä, eli kaksi yksilöä tarvitaan jotta saadaan syömistä. Jos saadaan. Kuulostivat pensaat olevan jänisten herkkua. Talvenkestävyydestä en olisi niin huolissani, pähkinät, joiden jälkeläisiä ostamani taimet ovat, ovat kasvaneet Ruukissa jo lähemmäs 40 vuotta, ja suunnilleen samoilla vyöhykkeillä tässä ollaan. Innostuin niin, että tempaisin matkaan vielä yhden pensasmustikan ja suklaakirsikan. Ei mitään tietoa, ovatko ne itsepölytteisiä vai ristipölytteisiä, pitänee jättää tilaa, jotta tarvittaessa saavat kavereita. Pensaat olivat kaikki enempi tai vähempi vielä lehdettömiä tai hyvin vaatimattoman näköisiä, otan sitten kuvan jos/kun ovat vielä muutaman viikon päästä hengissä, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Mitäs tässä, onko nämä kaikki alpakoita?
Lapsille oli messuilla myös aasi rapsuteltavana.

Tämähän ei meille riittänyt. Serkkulikka piti kyyditä takaisin Ouluun, ja saimmekin kuningasidean käväistä siinä samalla vielä iltapäivällä mutkan Yrjänäisen puutarhalla. Meillä alkaa serkun kanssa olla kevätperinne, että sieltä haetaan kesäksi yrttejä parvekelaatikoihin ja pihan kesäkukkaistutuksiin. Yrjänäisellä on nimittäin perinteisten kukkien sekä kurkun- ja tomaatintaimien lisäksi melkoinen määrä erilaisia yrttejä, niin vanhoja tuttuja kuin aina myös jotain uutta ja kummallista. Viime kesäksi ostamani piparmintun, appelsiinimintun ja sitruunamelissan tökkäsin syksyllä aitan taakse talvehtimista kokeilemaan. Näkyy appelsiiniminttu siellä nyt leviävän kilpaa maahumalan kanssa ja olipa kaksi muutakin riemukseni selvinnyt. Niinpä tällä kertaa selvisin "vain" parilla paperikassilla....

Tilli, laventeli, rosmariini ja pari purjopurkkia.
Toisessa kassissa oli oregano, rohtobulbine ja pussillinen itusipuleita.

Kaiken kaikkiaan, jos olisin vastaavalla rahamäärällä käynyt vaateostoksilla, olisi siitä luultavasti jäänyt lähinnä paha mieli. Hyötykasveja ostellessa ei tarvitse tuntea tunnon tuskia! Tuskaa tuottaa lähinnä se istutuskuoppien kaivaminen. Siihen hommaan olen vielä osin heikosti päässyt, viime viikon paha flunssa ja ajanpuute ovat olleet vielä riesana. Mut "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"...

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:

Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)

Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:

Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.

Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.

Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.

Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.

Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin:

Uusia perinteitä

Näköjään alkaa muodostua jo tavaksi, että vapun lähestyessä talkoillaan ja poltetaan kokkoa. Tällä kertaa on pidetty jalat ehyenä! :D Minulla oli lauantaikin työpäivä, joten mieluummin olisin talkoot ottanut ensi viikonlopulle. Miesväelle passasi kuitenkin parhaiten tämä viikonloppu, joten mitäs sitä yhdellä vaimolla tekee. Toisin sanoen, kun lauantaina tulin luentoreissulta kotiin, pääsi samointein kokkaamaan talkooväelle ja sen jälkeen kantamaan purkutavaraa nuotioon. Siinä sitten jatkettiinkin työpäivä 12-tuntiseksi. Niin se taisi olla kyllä muillakin. Sunnuntaina jatkettiin, tosin taisi tulla vaivaiset 8 tuntia työpäivälle pituutta. Jo puolenpäivän aikaan kävi mielessä, että ei sitä lepopäivää ihan turhaan ole käsketty pyhittää... Puhdin se vie tuommoinen pitkä ja touhukas työviikko!

No mitäs sieltä sitten on tällä kertaa purettu? Kas tätä:

KAPUM!

Eli keittiöhän se tällä kertaa on räjähtänyt. Elämme taas vaihteeksi ilman uunia ja pölyä on kuin Tutankhamonilla haudassaan. Kiitos ahkeran talkooväen, on tätä kirjoittaessa jo purut imuroitu pääosin pois ja nuokin seinät jo melkein villoitettu. Lisäksi töissäoloaikanani oli tänään korjattu pystyä ja alajuoksua sun muuta, pääosin tästä yhdestä lahonneesta kohdasta:

Tuossa on ollut vissiin joku tiskiallas tms, joka on vuotanut tuonne rakenteisiin. Päävesiputki tulee kans tuohon ihan viereen, eteisen puolelle tosin. Muita mukavia löydöksiä olivat kaikki hiiren pesät yms reijät, joita ne olivat vuosien saatossa seiniin nakertaneet. Ihmekös tuo jos vähän vinkka käy... Yhdestä kolosta olikin havaittavissa selvä lämmönkarkaus, kun talven oli yhdessä kohtaa seinän juuressa lumikinoksessa reikä kun pukkasi lämmintä ilmaa sisältä siitä. Noh, nyt on eristetty ja kissat hiirikantaa kurittamassa! Killit onkin olleet intomielellä ulkona nyt, kun kevät on vihdoin tullut. Käyvät sisällä lähinnä syömässä, satunnaisesti päiväunilla.

Kaikenlaista kummaa on taas seinistä löytynyt. Yllä näkyykin tuo mahtava keltainen väri, joka on keittiön seinissä joskus ollut. Lattiastahan purettiin tummanpunaiseksi maalatut lankut muovimaton alta, melkoinen väriyhdistelmä! Vanhojen sähköjohtojen vedot näkyvät selvästi, sähkökaapin paikka oli aiemmin ollut nykyisen liesituulettimen kohdilla. Tai siis, liesituuletinkin on tällä hetkellä suhteellisen entinen...

Seinälevyjen alta löytyy tapettikerrostumia. Ne on dokumentoitu tarkkaan, mutta ihan vastaavia emme taida tänne laittaa. Tällä hetkellä mieli kallistuu Uulan hengittävien sisämaalien kannalle. Mukavahan tuo silti on nähdä, mitä on ennen ollut. Vihreä tapetti ja sen alta pilkottava punajuuren punainen kukkatapetti ovat olkkarin muinaista väritystä.

Astetta kummallisempia löytöjä edustaa keittiön seinästä löytynyt kirveenterä. Lisäksi on löytynyt muutama viinapullo ympäri taloa, yhdessä oli jostain syystä öljyä tms polttoaineen tapaista hajusta päätellen. Totta kait just se pullo tipahti lattialle ja öljyt siihen haisemaan... Lähti onneksi pois imeyttämällä talouspaperiin ja hiomakiveä heiluttamalla.

Tuo pomeranssiviina ei kuulosta kovin hyvältä...

Keittiössä oli aiemmin pihan puolelle leveämpi ikkuna. Kunhan ikkunaremonttirahat on jossain vaiheessa kasassa, korvataan nykyinen alkuperäisen levyisellä ikkunalla. Kuvassa siis ruskea pätkä seinässä on ikkunan pienentämisen jäljiltä. Liekö jossain vaiheessa tullut edullisimmaksi ottaa kaikki ikkunat samalla leveydellä, kun on tällaiseen ratkaisuun päädytty. Me taas vaadimme valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Eteisen puolella on myös operoitu, meneehän se siinä samalla. Levyt oli pääosin irti jo sunnuntaina, mistä seurauksena viimeisen kahden päivän aikana vessassa kävijä ei ole välttynyt purusateelta päähänsä. Sentään itse vessassa saa vielä istua katseilta suojassa! :D Osa keittiön kalusteista on myös eteisessä, joten se on melkoinen miinakenttä ollut pari päivää.

Onni on toimiva hella aitassa. Uunin puuttuessa käytin sunnuntain evästyksessä vähän mielikuvitusta ja paistoin pinaattivohveleita. Tulee muuten himputin hyviä! Perusvohvelitaikinani käsitti 4 dl maitoa ja kaksi kananmunaa sekä 3 dl vehnäjauhoja. Suolaa ja leivinjauhetta tietenkin. Puolitoistakertaistin taikinan ja lisäsin varmuudeksi vielä yhden munan lisää, sillä pinaattiletut ainakin meinaavat aina rikkoutua jos ei munia ole riittävästi. Taikinaan lisäsin 2 pussia pakastepinaattia. Jauhoina käytin hiivaleipäjauhoja. Lisukkeeksi tein savuporo-ananas-täytettä ja tonnikalatäytettä. Vohveleita tuli aika lailla passelisti noin 15, eli 3 per nassu. Nälkäiset nuoret miehet sipaisivat lisäksi yli jääneitä täytteitä ruisnappisten päälle ja söivät vielä muutaman niitäkin. Tänään annoin periksi ja hain pitsaa kahdelle tänään uurastaneelle työmiehelle.

Eilen ei tarvinnutkaan kokata, sillä kävimme mutkan kaupungissa lattialaattaostoksilla sekä mietiskelemässä tulevien seinien väritystä (ja siis syömässä, tärkeintä!) MINULLA ON SIIS KEITTIÖÖN LAATAT! ONNI JA AUTUUS!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tai sitten ei

Mahtavaa pääsiäissunnuntaita täältä meiltä! Aurinko paistaa komeasti ja elämä on ihanaa. Toista se oli perjantaina, josta tuli sananmukaisesti kärsimysperjantai, kun isäntä teki jalan telomisesta pääsiäisperinteen. Viime vuonna se olin minä kun otin osumaa, nyt isäntä. Tällä kertaa ei mennyt edes remontin piikkiin kun oli ihan "vain"  mukillinen liki kiehuvan kuumaa teetä, joka kaatui suoraan jalalle. Aika komeasti paloi jalkapöytä, sitä on nyt hoivattu. Plussapuoliakin on; kun ei sukkaa saatika kenkää saa jalkaan, on isännälläkin ollut pakko pysytellä sisätiloissa ja rauhallisemmissa hommissa, näinpä koulutyöt edistyvät nyt vauhdilla ja lisäksi olemme pohdiskelleet sisustuksen kiemuroita parinkin suunnitteluohjelman avulla.

Jo muutama vuosi sitten tutuksi on tullut SketchUp-niminen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa suunnilleen mitä vain. Kotikäytössä se on ilmainen ja toimii selaimen kautta. Koneelle asennettava ammattilaisten versio onkin sitten suorastaan tyyris, meidän hommiin luottaa ilmaisversio siis ihan hyvin... SketchUp on se "miesten versio", jolla saa miehen kuin miehen kiinnostumaan sisustussuunnittelusta. Meillä riittää onneksi myös sievien Pinterest-kuvien vilauttelu jonkinnäköisen mielipiteenilmaisun aikaansaamiseksi.

Pään raavintaa aiheuttaneet pystyt entisen olohuoneen ja kamarin välillä on nyt päätetty jättää, eli mitään palkkisysteemejä emme ala kehittelemään. Väliseinä on siis purettu jo aikaa sitten, mutta lopullinen suunnitelma vähän haki muotoaan, kun kyseessä on kuitenkin kantava rakenne. Halusimme avartaa tilaa, sillä olohuoneen puoli oli pieni ja pimeä nurkka entisessä muodossaan. "Seinä" näyttää siis nyt tältä, entisestä olohuoneesta, tämänhetkisestä ruokailutilasta kuvattuna:

Kun aamulla konkoilin pirttiin, oli vastassa virkeä mies, joka innokkaasti esitteli minulle eilisiltaisten suunnitelmiemme pohjalta luomaansa SketchUp-mallinnusta. Suunnitelmaan lisätään varmaan pintoja ja huonekaluja sitä mukaa, kun niiden suunnittelu on ajankohtaista. Huoneet ovat kuitenkin nyt mittakaavassa ja uunit yhtä lukuunottamatta paikallaan. Siis tässä überhieno tilanjakaja/hylly/tilataideteos, tuttavallisemmin hyllyhommeli:

Eli pystyt saavat kaverikseen muutaman palkin lisää ja vanhat pystytkin korvataan uudemmilla, jotta rakennelmasta saadaan siisti ja yhtenäinen. Kepeä tilanjakaja tuo valoisampaa vaikutelmaa ja säästää remontti-reiskan aivoja ja vaivoja, tai tämä on siis tavoite... Tuossa vielä toisesta suunnasta:

Toinen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa tilojaan, on -yllätys- IKEAn suunnitteluohjelma, jota kokeilin keittiön suunnitteluun. Tämän kanssa menee hermo. Jatkossa jätänkin 3D-piirtämisen isännälle ja näytän itse vaan niitä sieviä Pinterest kuvia. Ja IKEAn ohjelmallahan ei edes tarvinnut piirtää varsinaisesti mitään, sen kun valitsi kaappeja ja muita mielensä mukaan niin ilmestyivät näytölle. Mutta jos olen hyvä hukkaamaan tavaroita oikeassa elämässä, onnistun siinä myös virtuaalimaailmassa, kuten huomasin kun ihmettelin, mihin baarijakkarani hävisivät vaikka äsken ne valitsin. Etsin joka kaapin sisältä, kunnes aikani kuvaa pyöritettyäni löysin ne "pihalta". Lisäksi kuva pyörii jotenkin oudosti, harvoin saa näkymää siitä kulmasta kuin kaipaisi. Ja jos on tarkka väreistä ja struktuureista myös suunnitelmissaan, tässä niitä on rajallinen määrä, niinpä "taiteellinen vaikutelma" on vähintäänkin epätarkka ja sinne päin. Myös kaikenlainen luovuus on poissuljettua, kun esineet ja materiaalit valitaan valmiista listoista, joissa ei tietenkään ole kaikkea ja kaikissa väreissä. Epäilenkin, että ko. ohjelma on paholaisen ja markkinakoneiston yhteissuunnitelma saada ihmiset tilaamaan suunnitelmansa ammattilaisilta.

Yllä keittiömme tämänhetkisessä kurjassa kuosissaan. Alla suunnitelma, lähinnä nyt hahmotelmaa vihreiden seinien ja puupintojen yhteispelistä tummanharmaan laattalattian kanssa sekä kaappien mitoitusta tässä mietitty. Toiselle seinälle on lisäksi pakko kehitellä jokin penkin tapainen piilottamaan vesi- ja viemäriputket.

Kaapit tulevat luultavasti olemaan samantyyppiset koivupuiset kuin vanhempieni keittiössä on:

Naapurikylän puusepät tekevät hyvää työtä, sieltä siis kaapit ja työtasot, ei IKEAsta! :D Toivottavasti minulla on uusi keittiö ensi pääsiäiseen mennessä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Jos tulee suunnitelmia jo korvista, lopuksi kissakuva. Pojat ovat löytäneet lämpimän paikan päivän paistattamiseen. Piharakennuksen katolle pääsee kiipeämään takakautta, uusi ja mahtava keksintö näille maailman navoille:

Kissanpäiviä ja aurinkoista kevättä!

Kasveja kasveja kasveja...

Hohoo! Ikkunalaudalla vihertää jo kovasti, vaikka kukkapenkin ja kasvimaan päällä onkin liki metri lunta. Osa voi erinomaisesti ja osa ei niin erinomaisesti... Jälkimmäisistä syytän kissoja. Ne kävivät istumassa kaikkien sipulinsukuisten viljelmieni päällä, mistä syystä valkosipulit rönöttävät epämääräisesti ja purjopurkissa on tassunjäljen muotoisia kuoppia. Itsepäs pistin viljelmät parhaiden pihanäkymien äärelle eteiseen... Pissimässä taimien päälle ei sentään (vissiinkään) ole käyty. Keittiön ikkunalla olleet eksoottisemmat tapaukset voivat paremmin. Avokado palkitsi monen viikon odottelun ja pukkasi lopulta punertavan piipan. Vähän myöhemmin myös toisesta avokadosta alkoi pilkottaa itu! Ensimmäinen avokado on tehnyt tällä viikolla ensimmäisiä lehtiään, mittaa on viitisentoista senttiä:

Aiemmin esittelemä inkiväärini sen sijaan on ollut koko ajan nopeakasvuista sorttia, ja siirsinkin sen jo pari viikkoa sitten isoon ruukkuun. Juuriston koosta päätellen ei yhtään liian aikaisin. Mikäli uskomme internettiä, saan kuitenkin odotella satoa ainakin pyhäinpäivään ellen jouluun asti. Sitä ennen yli metriseksi kasvava maanpäällinen osa toivottavasti pysyy hengissä minua riemastuttamassa. Pituutta pitemmällä versolla on 60-70 cm.

Idätin syystalven kotimaisista omenoista pikkutaimia. Kahdesta eri lajikkeesta otettuja siemeniä on tähän mennessä itänyt jo kymmenkunta, aivan kaikkia en ole kehdannut kunnon ruukkuihin edes siirtää kun tila ja ruukut loppuu. Ei mitään hajua, tuleeko näistä koskaan mitään ja elääkö ne edes ensi talven yli (osan kyllä olen onnistunut tappamaan jo nyt, köh köh) mutta onhan se ihan hauska katsoa, mitä niistä saa aikaan. Omenat, orvokit ja sipulit ovat eteisen viileämmässä ilmastossa. Lisäksi keittiön ikkunan valokylvyssä  kasvaa avokadon lisäksi mandariini, niistä taisi sittenkin itää kaksikin siementä. Tai sitten se toinen luikerompi itu on joku alieni. Mandariini on tanakka, mutta hidaskasvuinen tapaus, nämä omenat ovat hontelompia:

Orvokkeja kylvin leikkelelaatikkoon koko pussin siemenet. Nämä on kans sieltä kiitollisemmasta päästä kasvatettavia, ei haittaa, vaikka kissat käveli päältä. Onneksi toukokuussa on taimikirppis kylätalolla, voi osan viedä sinne. Johan tässä kukkapenkistäkin tila loppuu jos kaikista näistä kukkivaksi asti kasvin saa...

Sitten tämänkertaisen kokeilun pariin! Löysin Pinterestistä linkin erääseen amerikkalaisblogiin, jossa neuvottiin, kuinka kuivata yrttejä mikrossa. Kuulosti niin kahelilta mutta helpolta, että oli pakko kokeilla. Keittiön ikkunalla kasvaa myös minttu, josta napsin pikkuerän lehtiä kokeiluuni. Ja hyvinhän se sujui! Mikään ei palanut, ja kuten blogissa luvattiin, mikrokuivatuksessa värit säilyivät erinomaisesti. Alempana purkissa on kaupan tavaraa, etiketin yläpuolella näkyy kokeiluni tulosta.

Eli lautaselle pala talouspaperia, päälle yrttejä ja niiden päälle toinen pala talouspaperia. Kuivattaminen tapahtuu mikrossa täydellä teholla, mintulla ja muilla ohutlehtisillä yrteillä 10-15 sekunnin sykleissä ja paksumpilehtisillä, kuten rosmariinilla, jopa 20 sekunnin syklillä. Eli yrtit mikroon, mikro päälle, 15 sekunnin päästä keskeytä ja katso, ettei mikään käryä. Jatka näin, kunnes sinulla on kuivia yrttejä. Kosteus imeytyy etenkin alempaan paperikerrokseen, joten niitä voi olla pari paperia päällekkäin. Vaihdoin välillä paperin, kun se oli selvästi kostea ja lautanen myös. Lautanen kuumuu loppua kohti jonkin verran, varo polttamasta sormia! Näin saa kuivattua melko pieniäkin yrttieriä, jos vaikka juhlista jää pikkusatseja tuoreyrttejä yli tms.

Vielä loppuun seinän kuva. Vaakalaudoitus etenee, takaseinä on lähes valmis. Pääsiäiskokkoon suunnittelimme materiaalia seuraavalta seinänpätkältä... :D Isäntä jäi kesälomalle, jota jatkuu koko huhtikuun, ja vaikka kuinka kopistelin lopputyön pariin, oli ensimmäinen loma-ajatus että "Huhtikuussa voisi pitää seinäntekotalkoot, niin saisi sitten keittiön nopeammin mallilleen..." Äsken jumpatessa se tuolla mietti, kuinka ihana se keittiön laattalattia sitten valmiina on. Minusta olisi aika ihanaa nähdä se kasvatustieteen maisteri ennen kuin remontti-reiskalta loppuu opiskeluoikeus. (Aika ihana se laattalattiakin tulee olemaan, minähän ne laatat valitsen...)

Kevätmielellä

Heissan! Vaikka niin sanotusti joutilaana olenkin, on blogia tullut viime aikoina pahasti laiminlyötyä. Lisääntyvä valo saa pirttihirmussa aikaan kevätintoa, joka on tänä vuonna kohdistunut etenkin kaikenlaiseen vihertävään. Maalauskankaalle syntyi Kroatian reissua muistellessa muotokuva Lomalainen ja sen jälkeen kankaalle on alkanut tulla vihreän sävyjä sinnekin. Kun kädet eivät ole maalissa, kynsien alla on multaa. Lisäksi on tullut puuhasteltua langan ja askartelujen parissa, niinpä kaikenlainen luomisen tuska on siirtynyt blogin sijaan muihin harrasteisiin.

Alkoivat edelliset taulupohjat olla kovasti käytetyn näköisiä, niinpä teimme eräänä lauantaina äitin kanssa lisää kiilakehyspohjia. Tarkempi työnkuvaus vaihekuvineen täältä. Kiilakehysten kokoaminen on lähes millintarkkaa puuhaa, niinpä vasaran ohella viuhui mittanauha. Osa pohjista gessottiin mustalla ja osa valkoisella. Aloittelin kuvataidekurssilla edellisellä tunnilla sademetsän hämyisiä tunnelmia mustalle pohjalle.

Äitykkä mittailee, passaako ristimitta jo.

Multahommat lähtivät käyntiin puolivahingossa. Kaupasta kantautuu kaikennäköisiä eksoottisiakin hevi-tuotteita kotiin, mitkä olisivat osa ihan hauskannäköisiä kasvatettaviakin. Pistin avokadon kiviä pari sekä inkiväärin juuren kokeeksi purkkiin kasvamaan puutarha.netin vinkkejä hyödyntäen. Avokadoista ei näy muutaman viikon odottelun jälkeen vielä mitään, mutta inkiväärissä on kaksi komeaa piippaa ja lehtiä on tällä viikolla auennut. Lisäksi samaan aikaan laitetut appelsiinin siemenet homehtuivat purkkiinsa, mutta mandariinissa olin tänään huomaavinani itämisen merkkejä.

Valkosipulikin oli alkanut itää pöydällä, usempi kynsi pukkasi jo vihreää, ja tökin nekin itupotteihin kasvamaan. Nopeasti ne puskivat juuret läpi poteista, ja paremman paikan puutteessa istutin ne sisäviljelyyn pesuvateihin. Yhteen pesuvatiin sopi mielestäni mukavasti oleilemaan viisi kynttä, pottien koko vähän rajoittaa tunkemasta liikaa kynsiä yhteen vatiin. Valkosipulini olivat espanjalaista tuontikamaa, saapa nähdä, mitä niistä tulee. Nyt näyttää ihan hyvältä! Jo aiemmin joulukuussa otin kotimaisista omenista siemeniä talteen parista eri lajikkeesta. Totesin kylmäkäsittelyn onnistuneeksi, kun minigrip-pussissa jääkaapissa pitämäni siemenet alkoivat puskea ituja. Niitäkin pistelin itupotteihin odottelemaan parempia ruukkuja.

Suutarin lapsella on sentään tohvelit kun sai inkiväärin kasvamaan.
Pituutta tullut kuvan oton jälkeen jo kymmenkunta senttiä lisää.

Eilen bongasin kaupasta sieviä kesäisen kukkaisia lautasliinoja. Ne innostivat korttiaskarteluun. Kuvasin jo joulukortteja tehdessä vähän vaihekuvia, kuinka paperiservettejä voi tuorekelmun avulla liimata korttipohjiin tasaiseksi pinnaksi, mutta ei ole oikein ollut sopivaa väliä jakaa ohjetta. Tekniikka on aika ylivoimainen ohuiden servettikuvien siirtämiseksi kortteihin. Lopputulemana korttipohja näyttää jotakuinkin näiltä:

Kukkakortithan sopivat vaikka synttärisankarille, pääsiäistervehdykseen tai äitienpäivään. Servettikuvioituun korttipohjaan tarvitset

• sieviä lautasliinoja tai servettejä kortin koon mukaan
• kartonkia tai valmiita, yksivärisiä korttipohjia
• tuorekelmua
• leivinpaperia
• silitysraudan ja -laudan.

Laita silitysrauta kuumenemaan. Irrottele valitsemastasi servetistä aivan uloin, värjätty kerros. Se on hyvin ohut, irrota varovasti, ettei paperi repeä. Yleensä serveteissä on lisäksi ainakin kaksi valkoista kerrosta, joista toinen voi olla hyvinkin hankalasti irrotettavissa.

Asettele silityslaudalle yksi arkki leivinpaperia. Sitä saa olla isohko palanen, ettet sulata vahingossa tuorekelmua lautaan kiinni. Aseta leivinpaperin päälle korttipohja, etupuoli ylöspäin.

Aseta korttipohjan päälle pala tuorekelmua. Kelmun pitää olla korttipohjaa suurempi. Varmista, että joka nurkka jää kelmun alle. Pikkurypyt ei haittaa.

Kelmun päälle aseta servetin kuvioitu kerros, päälipuoli ylöspäin. Taitokset tasoittuvat, mutta nypyläinen reuna kannattaa jättää kortin ulkopuolelle. Varmista, että servetti on haluamallasi kohdalla, ja että sekä kelmu että servetti peittävät koko kortin kannen. Onnistumisen takaamiseksi kummankin on syytä mennä reippaasti kortin reunojen yli, mutta pysyä kuitenkin leivinpaperin päällä.

Tämän komeuden päälle aseta toinen arkki leivinpaperia. Sen on syytä peittää etenkin kelmu joka kohdasta, muuten se palaa kiinni silitysrautaan.

Sitten ei muuta kuin silittämään! Keskiteholla on ihan hyvä aloittaa, jos näyttää, ettei kelmu sula korttiin kiinni, voi lämpöä nostaa aika huoleti maksimiinkin. Maksimiasetuksella (puuvillalle sopiva silityslämpö) riittää muutama huolellinen silitysveto kortin päällä.

Kun arvelet, että kelmu on sulanut, lopeta silitys ja kurkista leivinpaperien väliin. Kelmu voi olla kuuma! Jos servetti on tarttunut korttipohjaan, onnistuit! Nyt voit irrottaa leivinarkit kelmusta, pitäisi irrota helposti. Leikkaa servettiin sulanut kelmu irti kortin reunoja myöten. Halutessasi  voit siistiä kortin reunat silittämällä kortin leikkauksen jälkeen uudelleen leivinarkkien välissä. Kelmu-tekniikalla voi liimata myös yksittäisiä kuvioita korttiin, tällöinkin kelmun kannattaa kuitenkin olla koko kortin kokoinen, etteivät kelmun reunat ala hapsottaa niin helposti. Siitä jää vähän kiiltävä, aikakauslehtimäinen pinta. Silitetyn servetin päällekin voi lisätä vielä muita kuvia kelmuliimaamalla.

Alla oleva lumihiutalekortti on kuvissa esiintyvä korttipohja. Lumihiutaleet on kiinnitetty ihan erikeepperillä. Toinen kortti on tehty leimasimilla.

Kelmulla saa liimailtua melko paksujakin papereita, kuten paperitapettia kartonkiin. Kuitenkin liimattavan materiaalin tulisi olla aika sellupitoista, muoveja tai jotain sidosaineita sisältävät paperit, vaikkapa kimaltelevat askartelupaperit eivät ohuudestaan huolimatta tartu, vaan irtoavat kelmusta heti tai kohta. Hirveän ärsyttävää.

Siinäpä ohjetta, ei muuta kuin kattaustarvikehyllyn kautta kotiin seuraavalta kauppareissulta! Muistakaa irrottaa silitysraudat seinästä!