Kevään kasvirumba

Niin, ne puutarhamessut. Hattua täytyy Ruukkiin päin nostaa, olipahan kotipuutarhurille ihan riittävästi katseltavaa (ja ostettavaa...!) Harmikseni kotikylän kevätkirppis ja taimitori oli just samana päivänä, olisin voinut käydä vähän taimia vaihtelemassa kylän emäntien kanssa. Naapurin Henna otti minun ylimääräisiä orvokintaimia kuitenkin mukaan omien myytäviensä sekaan, mutta kuulosti, että ei ollut taimikauppa käynyt kovin vilkkaana kellään. Keskenään saatiin sitten taimia vaihdella, käyhän se niinkin! :D

Piki olisi aamulla ollut myös lähdössä. Kirpputorille myytäväksi, vai messuvieraaksi hevoskeskuksen menoa ihmettelemään, sitä ei suostunut kertomaan. Ilmeestä päätellen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, kuitenkin. Kissat jäivät sentään kotiin, messuseuraksi lähti pari hortonomia elikkäs äiti ja serkkulikka. Pitäähän ne olla asiantuntijat matkassa. Talon toiselta ihmisasukilta tuli toive, että jos tyrnipensaita tulisi reissulta kotiin. Lähdin katselemaan myös jotain sopivaa, vähän isommaksi kasvavaa pensasta aitalle auringonsuojaksi.

Joo, lähti sieltä tyrnipensaita... Oli uusia lajikkeita nimeltään Eva ja Otto, hortonomit epäilivät että voisivat olla vanhoja lajikkeita kestävämpiä eräälle kasvitaudille, joka tyrnejä on puutarhoissa viime aikoina vaivannut. Sitten tuli osteltua vähän heräteostoksia. Auringonsuojaksi valikoitui lopulta pähkinäpensas, siis euroopanpähkinä. Syötävä osa näistä kulkee nimellä hasselpähkinä. Pähkinät kuulostivat olevan ristipölytteisiä, eli kaksi yksilöä tarvitaan jotta saadaan syömistä. Jos saadaan. Kuulostivat pensaat olevan jänisten herkkua. Talvenkestävyydestä en olisi niin huolissani, pähkinät, joiden jälkeläisiä ostamani taimet ovat, ovat kasvaneet Ruukissa jo lähemmäs 40 vuotta, ja suunnilleen samoilla vyöhykkeillä tässä ollaan. Innostuin niin, että tempaisin matkaan vielä yhden pensasmustikan ja suklaakirsikan. Ei mitään tietoa, ovatko ne itsepölytteisiä vai ristipölytteisiä, pitänee jättää tilaa, jotta tarvittaessa saavat kavereita. Pensaat olivat kaikki enempi tai vähempi vielä lehdettömiä tai hyvin vaatimattoman näköisiä, otan sitten kuvan jos/kun ovat vielä muutaman viikon päästä hengissä, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Mitäs tässä, onko nämä kaikki alpakoita?
Lapsille oli messuilla myös aasi rapsuteltavana.

Tämähän ei meille riittänyt. Serkkulikka piti kyyditä takaisin Ouluun, ja saimmekin kuningasidean käväistä siinä samalla vielä iltapäivällä mutkan Yrjänäisen puutarhalla. Meillä alkaa serkun kanssa olla kevätperinne, että sieltä haetaan kesäksi yrttejä parvekelaatikoihin ja pihan kesäkukkaistutuksiin. Yrjänäisellä on nimittäin perinteisten kukkien sekä kurkun- ja tomaatintaimien lisäksi melkoinen määrä erilaisia yrttejä, niin vanhoja tuttuja kuin aina myös jotain uutta ja kummallista. Viime kesäksi ostamani piparmintun, appelsiinimintun ja sitruunamelissan tökkäsin syksyllä aitan taakse talvehtimista kokeilemaan. Näkyy appelsiiniminttu siellä nyt leviävän kilpaa maahumalan kanssa ja olipa kaksi muutakin riemukseni selvinnyt. Niinpä tällä kertaa selvisin "vain" parilla paperikassilla....

Tilli, laventeli, rosmariini ja pari purjopurkkia.
Toisessa kassissa oli oregano, rohtobulbine ja pussillinen itusipuleita.

Kaiken kaikkiaan, jos olisin vastaavalla rahamäärällä käynyt vaateostoksilla, olisi siitä luultavasti jäänyt lähinnä paha mieli. Hyötykasveja ostellessa ei tarvitse tuntea tunnon tuskia! Tuskaa tuottaa lähinnä se istutuskuoppien kaivaminen. Siihen hommaan olen vielä osin heikosti päässyt, viime viikon paha flunssa ja ajanpuute ovat olleet vielä riesana. Mut "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"...

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:

Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)

Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:

Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.

Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.

Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.

Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.

Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin: